Tavutustaidot ruosteessa?

Onko tavuttamisen taito ruostumassa? Tavutusvirheitä näkee silloin tällöin painotuotteissa, mutta yllättävän runsaasti niitä on alkanut esiintyä käsin kirjoitetuissa teksteissä. Ylioppilastutkinnon äidinkielen tehtävässä samalla kokelaalla saattaa olla jopa kymmenen tavutusvirhettä – eikä suoritus välttämättä muuten ole ollenkaan huono.

Suomen kielessä tavuraja on aina konsonantin ja vokaalin yhdistelmän edellä (ke- li, Kirs- ti, var- hain). Ylioppilasaineissa näkee kuitenkin tämän perussäännön vastaisia tavutuksia, esimerkiksi ”el- ämän”, ”kulk- umuodot”, ”ann- ettava”.

Pitkä vokaali kuuluu samaan tavuun (kaa- taa, tuu- leen). Kokelas tavuttaa kuitenkin reippaasti ”mu- utos”, ”ty- ypillinen”, ”Suome- en”, ”tuntema- an”, vaikka paperin oikeassa reunassa olisi ollut tilaa kirjoittaa sana kokonaan. Myös diftongi kuuluu aina samaan tavuun (puo- li, havai- ta). Aineissa näkee silti sellaisia tavutuksia kuin ”vi- elä”, ”nu- ori”, ”my- ötä” ja ”länsima- ita”.

Kaksoiskonsonantti eli geminaatta jakautuu aina eri tavuihin (vet- tä, sam- mal). Tämän säännön vastaisesti on tavutettu muun muassa ”autt- aa”, ”maapall- oamme” ja ”ene- mmän”.

Lieneekö sattumaa vai oire jonkinlaisesta sanarakenteen tiedostamattomasta erittelystä, kun kirjoittaja jakaa sanan niin, että pääte tai johdin tulee kokonaisena seuraavalle riville, esimerkiksi ”merkity- stä”, ”mahdollise- sti”, ”ilma- sto”, ”edistääkse- mme”?

Vaikka ”pääa- sia” ja ”pääasi- a” on periaatteessa tavutettu oikein, kielenhuollon suosituksen mukaan yhden vokaalin tavua ei pidä jättää yksin omalle rivilleen. Hahmotuksen vuoksi sana tulisi jakaa yhdyssanan osien välistä: pää- asia. Lisää tavutusohjeita on saatavissa vaikkapa tuoreesta Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta.

Mikä on syynä tavutusvirheisiin? Käsin kirjoittaminen on ensinnäkin käynyt entistä harvinaisemmaksi. Tietokoneen käyttäjän ei tarvitse tavuttamiselle uhrata ajatustakaan, kun hän ottaa käyttöön automaattisen tavutusohjelman tai tavutuskiellon. Yllättäviä virheitä saattaa silti ilmetä. Harva myöskään tavuttaa matkapuhelimella lähettämiään tekstiviestejä, vaan antaa pitkän sanan jakautua mistä sattuu. Tämä tottumus saattaa sitten siirtyä muuhunkin kirjoittamiseen. Vieraiden kielten osaamisesta ei saa tukea suomen kielen tavutukseen, koska eri kielillä on omat sääntönsä.

Eräs suomen kielen asiantuntija paljasti kerran, että tavutus tuottaa hänelle vaikeuksia. Hän oli nimittäin lapsena oppinut lukemaan suoraan ilman tavaamisvaihetta. Niinpä hänen piti vielä professorina paneutua tavaamisen ja tavuttamisen jaloon taitoon.

                                                                                                                                                 

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.11.2008.