Tuhansittain Riihipeltoja

Suomessa laajalti liikkunut on varmaankin törmännyt matkoillaan useampaan Saarijärveen. Maaseudulla saattaa kylässä jos toisessakin olla Riihimäki tai Myllyoja. Joku voi muistaa kotikylässään olleen Kotopeltoja melkein joka talossa. Miksi samat nimet toistuvat eri puolilla maata? Ja mitkä ovat kaikkein yleisimpiä nimiä?

Nimet on aina annettu pienissä yhteisöissä, jotka ovat vähäisimmillään olleet yhden tilan ja suurimmillaankin monesti vain yhden kylän kokoisia. Kahta eri paikkaa ei yleensä ole nimetty samoin. Tällöinhän nimet eivät yksilöisi, erottaisi paikkoja toisistaan. Sekaantumisen vaaraa ei enää ole, kun siirrytään oman yhteisön ulkopuolelle, toiseen kylään tai toiseen pitäjään. Siksi samoja nimiä on aivan samoin perustein voitu antaa toisistaan riippumatta eri seuduilla. Koska kodin lähellä olevia peltoja, saarisia järviä ja mäkiä, joilla on riihi, on kaikkialla, myös Kotopellot, Saarijärvet ja Riihimäet toistuvat.

Suomen taajimmin toistuva paikannimi on Riihipelto. Niitä on Suomen paikannimien yleisyyden kartoittaneen professori Eero Kiviniemen mukaan viitisentuhatta. Nimen suosio johtuu tietysti siitä, että riihet ovat usein olleet pellon laidassa. Lähes yhtä paljon on Koti- ja Kotopeltoja. Mäennimistä yleisimmät ovat Myllymäki (noin 1 700 nimeä) ja Riihimäki (noin 1 400 nimeä). Myllyt ja riihet ovat (kodin lisäksi) olleet maaseudun rakennuksista niitä, joiden mukaan paikkoja on tavallisimmin nimetty. Yleisin joennimikin on Myllyjoki (noin 275 nimeä). Muista rakennuksista keskeisimpiä ovat paikkoja nimettäessä olleet kirkot, saunat, pajat, kellarit ja aitat. 

Järviennimistä tavallisin on Valkeajärvi ja sen savolainen vastine Valkeinen (yhteensä noin 350 nimeä). Tällaiset järvet ovat jollakin tavalla näyttäneet valkeilta ja valoisilta; ne ovat ehkä olleet poikkeuksellisen kirkasvetisiä, pohjaltaan hiekkaisia (eivätkä mutaisia) tai rannoiltaan avaria. Tummavetisempiä, mutaisempia ja synkempiä ovat puolestaan olleet maamme noin sata Mustajärveä. Nimi on 13. tavallisin järvennimi. Mustalampia on peräti kuutisensataa; se onkin Suomen yleisin lammennimi. Sitä seuraa Paskalampi, nimi, jonka on saanut noin 500 pientä ja arvottomana pidettyä lampea.

Valkeajärven jälkeen suosituimpia järviennimiä ovat Pienijärvi (sekä synonyymiset Pikku- ja Vähäjärvi), Saarijärvi, Särkijärvi ja Pitkäjärvi. Moni odottaisi kenties Pyhäjärven jo seuraavan näitä, mutta se ei sijoitu edes neljänkymmenen yleisimmän järvennimen joukkoon. Nimi vain tuntuu tavalliselta siksi, että suurimpien järvien nimistä se on yleisin. Pyhäjärvet eivät ole olleet pyhiä esimerkiksi siten, että ne olisivat Jumalalle omistettuja palvontapaikkoja. Nimien pyhä on luultavimmin kantagermaaneilta omaksuttu lainasana, jonka avulla on nimetty haltuun otettu tai valloitettu alue. Pyhäjärvi onkin siis ollut ’erotettu’, ’rajattu, tai ’kielletty’ järvi.

TERHI AINIALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.6.1999.