Siirry sisältöön
Haku

Pyydän voita, saan margariinia

”Juo vain rauhassa ensin kahvisi, minä olen jo juonut omani”, sanoin eräänä aamuna työtoverilleni ennen neuvottelua. ”Hyvä on”, hän vastasi ja alkoi tyytyväisenä juoda – mutta ei kahvia vaan teetä. Mistään väärinkäsityksestä ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä molemmat tiedämme toistemme aina juovan aamuisin teetä eikä kahvia. Olin siis menestyksekkäästi puhunut kahvista, vaikka molemmat oikeastaan tarkoitimme teetä.

Samaan tapaan meillä kotona pyydetään ruokapöydässä voita, vaikka olemme vuosia levittäneet leivälle vain margariinia.

Tilanteen mukaan kahvi voi tosiaankin tarkoittaa teetä ja voi margariinia. Ennen leivän päälle levitettiin vain voita, mutta margariinin myötä rasvojen käsitejärjestelmä muuttui: yhden rasvan lisäksi oli tullut toinen. Nykyisin leivälle sivellään monenlaisia rasvoja ja muita levitteitä. Yläkäsitteelle on siis tarvetta. Eräs sukulaiseni tapaakin pyytää: ”Annatko sitä ravintorasvaa?” Tavallisempaa kuitenkin on pyytää yksinkertaisesti voita eli käyttää yläkäsitteenä vanhimman alakäsitteen nimitystä.

Kahvin ja teen suhde on samantapainen kuin voin ja margariinin. Molemmat ovat nautintojuomien nimityksiä, mutta kahvinjuonti on Suomessa paljon tavallisempaa kuin teenjuonti. Niinpä kahvi voi yläkäsitteen tapaan merkitä myös teetä sellaisissa ilmauksissa kuin ”mennään kahville”, ”oletko jo juonut kahvin?”. Myös kahvilassa tarjoillaan paljon muutakin kuin kahvia.

Ilmauksen merkitys tulkitaan tilanteen mukaan. Jos kahvipöydässä on tarjolla myös teetä, emännän kysymys ”otatko kahvia?” tarkoittaa kirjaimellisesti kahvia, vaikka hetkeä aiemmin pyyntö ”tulkaahan jo kahville” olisikin merkinnyt ’tulkaahan jo kahville tai teelle’. Vaikka levitänkin leivälle huoletta margariinia voina, meillä ostoslistaan kirjoitettu sana voita tarkoittaa aina oikeaa voita, jota käytän leivontaan.

Kun on kysymys rahasta, on sanoissaan oltava erityisen tarkka. Siksi laissa on säädetty, milloin myytävää tuotetta saa nimittää margariiniksi, milloin voiksi.

Käsitejärjestelmät ihminen oppii vähitellen siinä määrin kuin kullekin on tarpeen. Pieni lapsi nimittää autoksi kaikkia hurisevia nelipyöräisiä. Ellei tarvetta tarkempaan erotteluun myöhemminkään ole, käsitejärjestelmä voi jäädä tälle tasolle. Huudahdin etelänmatkallamme katua ylittämään lähtevälle seitsenvuotiaalle pojalleni: ”Varo moottoripyörää!” Sain vastaukseksi: ”Tyhmä, ei tuo ole moottoripyörä vaan skootteri.” Minulle moottoripyörä tarkoitti mitä tahansa kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa.

Ilmausten merkitykset vaihtelevat myös yhteisöittäin. Sanoessaan ”mennään kaljalle” yksi porukka tarkoittaa kirjaimellisesti yhdelle oluelle menemistä, toinen viinilasillisen juomista, kolmas pitkää ryypiskelyiltaa ja neljäs ehkä enemmän syömistä kuin juomista.

Sanan oikea tulkinta vaatii siis melkoista kulttuurin tuntemusta. Nyky-Suomessa kurssiohjelman päiväkahvi luultavasti tarkoittaa kahvi- ja teetarjoilua, ehkä pullaakin. Sen sijaan sanomalehden henkilökohtaista-palstan päiväkahvilla ei ainakaan ensisijaisesti tarjottane kofeiinipitoisia nautintoja.


SALLI KANKAANPÄÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 28.3.2000.