Juhulaklapin nakkoo

Etelä-Pohjanmaan murre on moneen muuhun murteeseen verrattuna hyvin yhtenäistä: alueen sisäiset murre-erot ovat pieniä. Tyypillistä on myös itsenäisyys, se, että murteeseen kuuluu sanoja, joita ei esiinny juuri missään muualla, tai jos esiintyykin, niillä on muualla eri merkitys. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi kotitalouteen liittyvät korvee ’saavi, korvo’ ja kerähkä eli kerähtä ’leipälapio’ sekä kotieläimiin liittyvät hälly ’sonnivasikka’, karoo ’pässi’ ja kakku ’karitsa’.

Omavaraisuutta osoittaa myös se, että kun joulu on muualla joulu, se Etelä-Pohjanmaalla on juhla. Jouluiltana ”lehemillem piti käyräs sanomas juhulaa” eli toivottamassa hyvää joulua. Jouluun liittyvät myös juhlapuu ja juhlakala: ”Juhulapuu se joka paikas ajethim mettästä ja pujetethin kynttylööhi.” ”Piäniä on silakat juhulakalooksi” on vanha sananparsi, jossa juhlakala tarkoittaa lipeäkalaa.

Nykyään Etelä-Pohjanmaalla kulkee juhlapukki, mutta vanhaan aikaan varsinaista pukkia ei ollut. Lahjoja – juhlaklappeja tai -klaffeja – kyllä jaettiin mutta niin, että ne heitettiin ovenraosta sisälle ja samalla huudettiin lahjan saajan nimi. Toimitusta sanottiin klappaamiseksi tai klaffaamiseksi. Puhuttiin myös juhlaklapin nakkaamisesta eli nakkoosta.

Klapata tai lapata tunnetaan kyllä muuallakin mutta lyömisen, hakkaamisen, paukuttamisen, taputtamisen merkityksessä. Pyykkiä klapataan silloin, kun sitä hakataan puisen kartun avulla. Myös marjapuuron vatkaaminen tai viikatteen hiominen voi olla klappaamista.

Miten eteläpohjalainen joululahjojen klappaaminen – heittäminen – ja pyykin kurikoiminen liittyvät toisiinsa? Tuntuu siltä, että eivät mitenkään.

Joululahja on ruotsiksi julklapp. Sanan jälkiosa perustuu koputtamista, kolkuttamista merkitsevään verbiin klappa. Joulun aikoihin on Ruotsissa nimittäin ollut tapana jakaa naapureille lahjoja niin, että on ensin koputettu oveen tai ikkunaan ja sen jälkeen heitetty lahja oven raosta sisälle tupaan. Tapa tuli käyttöön 1700-luvun puolimaissa, mutta jo sitä ennen on jonkinlaisia oljista valmistettuja esineitä heitetty jouluna pilailumielessä ovesta sisään.

Ruotsin julklapp on siis sanamukaisesti ”joulukoputus”. Etelä-Pohjanmaan juhlaklappi ja klappaaminen noudattavat ruotsin mallia. Nekin ovat alkuaan viitanneet tapaan antaa koputtamalla merkki siitä, että lahjojen jakaja on tulossa. Se, että lahjaa ennakoivaa koputusta merkitsevä sana on jossain vaiheessa siirtynyt tarkoittamaan itse lahjaa, on aika ymmärrettävää: lahjan saajan kannalta koputus on ollut toisarvoista, lahja sitä vastoin olennaista ja tärkeää.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 13.12.2005.