Elättikäärmeet

Suomen luonnossa elää kolmennimisiä käärmeitä: kyitä, rantakäärmeitä ja kangaskäärmeitä. Kaksi jälkimmäistä kuuluvat tarhakäärmeisiin. Kangaskäärme esiintyy vain Ahvenanmaalla, sielläkin harvinaisena.

Murteet tuntevat käärmeille paljon muitakin nimityksiä, esimerkiksi aljokäärme, asumakäärme, eläkekäärme, juottokäärme, kartanokäärme, kotikäärme, piimäkäärme, syöttökäärme ja vaalimakäärme.

Tässä luetelluilla murteisilla käärmeennimillä on yksi yhteinen piirre: ne tarkoittavat kaikki samaa eli ovat toistensa synonyymeja. On kyse käärmeestä, jota on ruokittu ja pidetty elättinä, elättikäärmeestä.

Voisi kuvitella, että nimitykset olisivat jakaantuneet tasaisesti kaikkien murteiden kesken. Maan eri osissa olisi kasvatiksi otettua käärmettä nimitetty eri tavoin. Niin ei kuitenkaan ole. Kaikki mainitut nimitykset ovat olleet käytössä samalla suhteellisen suppealla alueella kaakkoisessa Suomessa.

Mitä nimityksiä tämän alueen ulkopuolella sitten on käytetty? Ei oikeastaan muuta kuin elättikäärme, joka sekin rajoittuu lähinnä eteläisiin hämäläis- ja savolaismurteisiin. Näyttää siis siltä, että käärmettä on pidetty elättinä vain osassa maata, Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Syynä saattaa olla se, että kotikäärmeeksi on soveltunut vain rantakäärme, siis myrkytön käärme. Se taas alkaa olla jo Keski-Suomen korkeudella harvinainen.

Joku iittiläinen vanhus on kertonut, että ”tuol Mankalas jossah, joka ol kaukaa ihmisist, ol ollus sellasii, jokka pit elättikärmehii, antovat niillem maitoo ja kirnujeh allakih pitvät, että ol pal voita tulluh”. Tästä paljastuu jo elättikäärmeiden pitämisen syy: kun käärmeitä kohdeltiin hyvin ja ruokittiin maidolla, karja menestyi ja antoi paljon maitoa.

Juvalla käärmeitä kutsuttiin rakennuksen alta maitokupille huutamalla: ”Kuoso kuoso!” ja Hartolassa: ”Matoset, matoset, tulkoa syömää!” Jos sellainen vahinko sattui, että joku tappoi elättikäärmeen, seuraukset – niin uskottiin – olivat kohtalokkaat: talon paras lehmä kuoli.

Käärmeeseen liittyy aina jotakin pelottavaa ja väkevää. Tämä on tehnyt siitä tehokkaan vastavoiman pahan aikomuksille. Vielä senkin jälkeen, kun usko elättikäärmeiden mahtiin on alkanut horjua ja niiden vaalimisesta on alettu luopua, niistä on puhuttu ja niitä on muisteltu.

Tarinoissa tosi ja kuviteltu ovat sekoittuneet keskenään: Jonkin talon vanhan isännän sanotaan pitäneen kolmea elättikäärmettä sängyssään. Jossakin toisessa paikassa elättikäärmeet saivat talvehtia saunassa. Niitä roikkui saunan katosta ja pihtipielistä, ja kun talon miniä meni saunaan synnyttämään, kahisivat käärmeet vuodeoljissa.

Ajan muuttuessa elättikäärmeetkin ovat muuttuneet. Kaupunkikodin terraariossa rottia ja kaneja syövät kuningasboat tai muut lemmikkikäärmeet ovat toista maata kuin tuvan lattian alla majaansa pitäneet ja sieltä ajallaan maitoateriaansa vaatimaan nousseet supisuomalaiset luiruhännät.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 28.1.2003.