Arkena ja sunnuntaina

”Tanssia sai siellä aina, arkena ja sunnuntaina...”, lauloi Juha Watt Vainio 60-luvun iskelmässä Sellanen ol Viipuri. Viipurissa tanssittiin varmasti myös lauantaina, joka ennen vapaan lauantain pidentämää viikonloppua hahmottui yhdeksi arkipäivistä. Enää arjen rajat eivät ole yhtä selvät. Kun korjaamossa päivystetään arkisin kello 9–17, onko asiakkaalla lupa odottaa, että pääsee sinne asioimaan myös lauantaina?

Tulkinnat vaihtelevat. Niihin liittyviltä epäselvyyksiltä, jopa riidoilta, välttyäkseen pitäisikin ilmoittaa täsmällisesti, mistä kaikista viikonpäivistä on kyse, esimerkiksi Korjaamo on avoinna maanantaista perjantaihin tai auki ma–pe, kiinni la–su. Ainoastaan silloin, kun vuorenvarmasti tietää, että on kyse virka-aikaa noudattavasta työpaikasta, voi aukiolosta puheen ollen käyttää turvallisesti sanoja arkipäivä tai työpäivä (Kielitoimiston puhelinneuvonta päivystää työpäivinä klo 9–14). Toisaalta työpäiväkin pitää usein määritellä tarkemmin: tekeväthän monet työtä myös sunnuntaisin, eikä läheskään kaikilla ole edes mahdollisuutta perinteisen lepopäivän pyhittämiseen.

Erityisen tarpeellista selventäminen on paitsi aukioloajoista tiedotettaessa myös erilaisissa sopimus- ym. virallisissa teksteissä. Jopa saman laitoksen sisällä lauantai voidaan toisissa tapauksissa laskea ja toisissa tapauksissa olla laskematta arkipäiviin. Kelan etuuksia laskettaessa lauantai katsotaan yleensä arkipäiväksi, mutta työttömyysturva maksetaan vain viideltä päivältä viikossa, ei siis lauantailta.

Suomen kielen sanakirjoissa sana arkipäivä on toistaiseksi selitetty muuksi kuin juhla- tai pyhäpäiväksi. Se, etteivät lauantait enää kaikkien kielitajussa ole arkipäiviä, osoitetaan tulevissa sanakirjoissa. Uusimmissa tietosanakirjoissa saatetaan jo nyt selittää, että arkipäiviä ovat ”työpäivät maanantaista perjantaihin, paitsi silloin kun jollekin niistä osuu kirkollinen tai lain määräämä juhlapäivä”. Sunnuntaihin verrattava pyhä lauantai ei tietenkään ole, vaan se muodostaa oman luokkansa.

Ruotsin kielessä (niin Suomessa kuin Ruotsissakin) on tapahtunut samanlainen kehitys. Ilmiö ei ole vain pohjoismainen, vaan pitkien viikonloppujen muihinkin maihin tuoma. Esimerkiksi Tšekissä on jo kauan jaettu viikko kolmeen osaan: arkipäiviin, lauantaihin ja sunnuntaihin. Sunnuntain kanssa samaan ryhmään lasketaan automaattisesti myös muut pyhäpäivät. Kuten meilläkin, jako näkyy käytännössä vaikkapa bussien ja junien aikataulumerkinnöissä.

Tavallisia lauantaipäiviä (joihin ei osu mitään kirkollista tai muuta juhlapäivää) voidaan ruotsiksi kutsua sanaparilla helgfria lördagar (= ”pyhättömät lauantait”). Suomessa niistä on joskus käytetty sanaa arkilauantai. Käsitettä ei oikeastaan tarvita, jos kolmijako arkipäiviin, lauantaihin ja sunnuntaihin hyväksytään. Monissa yhteyksissä riittää tietysti jako kahteen: arkipäiviin ja viikonloppuun.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.4.2003.