”Nählään!”

Raukean lämpimänä kesäperjantaina olen asioimassa lapsuudenmaisemissani Lammilla Market Pellavassa, kaupassa, jonka nimessä yhdistyy villisti perinne ja kansainvälisyys. Vastaavia liikkeennimiähän on Suomi nykyään pullollaan. Saman katon alla toimii myös Alko. Satun näkemään, miten sen ovesta astuu ulos leveässä laitamyötäisessä vanhahko mies kummassakin kädessä lupaavasti kilisevä muovikassi. ”Nählään!” mies huikkaa hilpeästi taaksepäin kassamyyjälle. Oven edessä on asiaankuuluvasti odottamassa taksi, johon mies lasteineen työntyy. Ja niin kurvataan viikonlopun viettoon.

Jo sinänsä messevän – rehevän koomisen – näyn hauskuutta lisäsi mielessäni se, että hyvästelyrepliikki nähdään heitettiin juuri viinakaupan suuntaan; ilmeisesti siellä onkin usein nähty. Herkullinen tilanne muotoutui mielessäni sanomukseksi: ”Nählään!” sanoi Lammin mies, kun viinakaupasta lähti.

Eikös vain minussa asuva pieni kielentutkija herää lomaunteluudestaan. ”Niinpä niin, tällä tavalla kai sanoi-sananparret eli wellerismit yleensäkin syntyvät, tositilanteesta”, oivaltaa perinteentutkijapuoleni. Sisäinen murteentutkija innostuu ihastelemaan: ”Kas vain, vielä siis kuulee aidossa puheessa sitä lammilaista murrepiirrettä, että d:n sijasta käytetään l:ää.” Lopulta valpastuu kuitenkin myös sanastontutkija kummastelemaan: ”Jollain tavoin oudolta nählään-repliikki silti kuulostaa. Lammilainen isäni tuskin olisi sitä käyttänyt, emmekä me 60-luvun koululaiset varmasti hyvästelleet toisiamme Lammin raitilla sillä sanalla l:n kanssa sen paremmin kuin d:nkään.”

Totta! Vaikka nähdään-repliikkiä heitellään tällä hetkellä niin tiheästi kuin muita hyvästelysanoja ei olisikaan, kyseessä on suhteellisen uusi, ehkä kymmenen viime vuoden muoti-ilmiö, takana mitä ilmeisimmin englannin see you.

Muita nykyisiä keskustelufraaseja, joiden takaa pilkottaa englannin malli, ovat esimerkiksi ”Ei voi olla totta” (It can't be true), ”Voi ei!” (Oh no!) tai ”Sama täällä” (Same here). Viime vuosina on pyritty pääsemään eroon suomalaisesta jöröydestä opettelemalla myös toivottamaan amerikkalaisen ystävällisesti ”Hyvää päivän jatkoa!” (Have a nice day!). Ja siinähän ei ole mitään valittamista.

Lammilaismiehen hyvästelysanassa nählään yhdistyy ulkomainen uudehko käännöslaina ja omaperäinen vanha murrepiirre. Kyseessä on siis samantapainen ilmiö kuin vaikkapa liikkeennimessä Market Pellava. Vähän se on niin kuin kännykkä tuohikotelossa. Sekin on nähty.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.7.2000.