Jäniksenlinnassa

Linna on siitä erikoinen sana, että se merkitsee käyttötarkoitukseltaan kahta kovin erilaista rakennusta. Se on toisaalta mahtava, upea, ylellisesti sisustettu palatsi. Toisaalta se varsinkin arkikielessä tarkoittaa kammottavaa, kolkkoa, ahdistavaa paikkaa: vankilaa, tyrmää.

Linna-nimen on voinut saada muunkinlainen massiivinen rakennus. Moni naisten tai tyttöjen asuntola on ilkikurisesti Impilinna. Jossakin Pohjanmaalla taas kunnalliskotia on sanottu fatilinnaksi, sananmukaisesti ’köyhäinlinnaksi’ (vrt. ruotsin fattig ’köyhä’).

Kaupungit ovat usein kasvaneet linnojen tai linnoitusten ympärille, niin myös Hämeenlinna ja Savonlinna. Viron kielessä linn tarkoittaakin nimenomaan kaupunkia. Tallinna on Taani linn ’Tanskan kaupunki, tanskalaisten linnoitus’.

Myös eläimillä on linnansa ainakin sellaisissa paikannimissä kuin Jäniksenlinna, Ketunlinna, Kissanlinna ja Varpusenlinna. Koska tällaiset nimet usein liittyvät johonkin maastossa olevaan kumpuun, töyryyn tai kallionyppylään, on arveltu, että nimenantaja on halunnut nimetä linnaksi sellaisen paikan, jossa jokin eläin viihtyy ja asustelee ja joka eläimen kokoon suhteutettuna muistuttaa ”oikeaa” linnaa tai linnavuorta.

Eläimeen liittyvät linna-nimet vaikuttavat lastenkielisiltä, ikään kuin jostakin sadusta peräisin olevilta. Lastenkieleen ne kuuluvatkin – ainakin jäniksenlinna. Kainuussa lasta on pidetty jäniksenlinnassa silloin, kun tuolilla istuva aikuinen on kiusoittelumielessä puristanut lasta jalkojensa välissä, niin että lapsi yrityksistään huolimatta ei ole päässyt pois. Samoilla seuduilla jäniksenlinnassa oleminen on tarkoittanut myös pakosalla olemista. ”Jäniksenlinnastako se poeka tulloo?”, on Sotkamossa sanottu pojalle, joka on ollut ulkona selkäsaunaa paossa ja uskaltaa lopulta tulla sisälle. ”Se kuulu olleen yötä jäniksenlinnassa”, on Hyrynsalmella kerrottu emännästä, joka on pakoillut juoppoa miestään yön kamarissa lukkojen takana.

Tapa panna lapsi jäniksenlinnaan on tunnettu muuallakin, tosin erinimisenä. Lapsi on pakotettu kissankirkkoon tai koirankirkkoon, ketunrautoihin tai kintturautoihin. Aina ei kyse ole ollut aikuisen jalkojen välissä pihdeissä olemisesta. Liian vallatonta lasta on myös voitu rangaista niin, että joku nainen on hajareisin kulkenut lapsen yli tai nostanut pitkän ja leveän hameensa ja pakottanut lapsen sen alle pimeään häpeämään. Häpeän tunnetta on vahvistettu puhumalla kusiraudoista, paskaraudoista, haisusaksista tai pierunpuista. ”Se likka otti sem pojaan koltiaisen ja pani piarumpuihin nim melkeim pojaalta poru pääsi” (Janakkala). Jäniksenlinnassa linna-sanan vastakkaiset merkitykset kohtaavat. Se on toisaalta sadun linna, jossa jänis asustelee ja pitää hoviaan, toisaalta vankila, johon suljetaan, josta ei pääse pois ja jossa joutuu kärsimään rangaistuksen.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 12.3.2002.