Vohveleita

Sana vohveli on suomen kielessä melko uusi tulokas, joskin ensimmäinen kirjallinen tieto siitä on lähes 200 vuotta vanha. Vohveleita paistettiin ennen vohveliraudoilla avotulella, mutta nykyään vohvelirauta tai -pannu on useimmiten sähkölaite. Kaupoissa on tarjolla myös tehdasvalmisteisia vohvelikeksejä. Erilaisille vohveleille on kautta aikojen ollut yhteistä paistoastian kuvioinnin aiheuttama ruudullinen pinta.

Sana vohveli on lainattu ruotsin kielestä (våffla), johon se on tullut saksan kielialueelta. Saksan kielellä sana kuuluu nykyään Waffel. Syötävä vohveli oli keskiajalla alun perin eräänlainen hollantilainen juhlapaistos, jolla jo silloin oli vohvelille nykyäänkin tunnusomainen ruutukuvioinen pinta. Hollannin sana wafel merkitsi alkuaan kuitenkin aivan muuta, nimittäin mehiläisten rakentamaa kennokakkua, mikä merkitys sanalla on nykyäänkin hollannin murteissa. Sama merkitys on esimerkiksi nykysaksan sanalla Wabe, joka alkuperältään on samaa sanaperhettä.

Kyseisen hollanninkielisen sanan wafel merkitys perustuu vielä vanhempaan merkitykseen, joka oli alkuaan ’kudos’ Tämä sana on puolestaan johdos ikivanhasta indoeurooppalaisesta verbistä, jonka merkityksen oletetaan olleen mm. ’kutoa, punoa’. Verbin nykyisiä jatkajia ovat esimerkiksi ruotsin väva ja saksan weben, jotka molemmat tarkoittavat kutomista. Mehiläisten työ kennoston rakentamisessahan on eräänlaista kutomista.

Kennokakkua alkuaan tarkoittanut sana siirtyi sittemmin merkitsemään myös paistosta, jonka pinta muistuttaa mehiläisten kennoston ruutukuviota. Samannäköisyyteen perustuu myös myöhempi kehitys, jonka tuloksena on vohveli-sanan käyttö myös kohoruudukollisen kankaan nimityksenä. Yhdyssanassa vohvelikangas sana vohveli on siis taas lähempänä alkuperäistä merkitystä kuin arvaakaan.

Tekstiiliä tarkoittava sana kangas saattaa myös olla lainaa germaaniselta taholta. Pohjana olevalla ikivanhalla indoeurooppalaisella verbillä on merkitys ’kutoa, kehrätä’. Sanasta ei nykykielissä ole paljon jälkeä, mutta esimerkiksi hämähäkin murteellinen nimitys saksan kielessä, Kanker, kuuluu tähän.

Suomen vohvelikangas, ruotsin våffelväv ja saksan Waffelgewebe koostuvat siis oikeastaan kahdesta samanmerkityksisestä osasesta. Jälkimmmäinen osa on pysynyt alkumerkitykselleen uskollisena, mutta edellinen osa on lähtenyt merkitysretkelle mehiläisten kennoston kautta makeaan syötävään ja palannut siitä takaisin alkujuurilleen. Vohvelikangas on ”kudos-kudos”.

KLAAS RUPPEL

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.11.1999.