Variksien marjat

Muutaman viime vuoden aikana on kotimaisten marjojen joukkoon ilmaantunut kaarnikka. Tarjolla saattaa olla kaarnikkahyytelöä tai -mehua, ja vahvempiakin juomia siitä valmistetaan. Monelle kaarnikka näyttää olevan ennestään tuntematon. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vastikään kehitelty tulokas vaan vanha tuttu luonnonmarja, variksenmarja.

Variksenmarja kasvaa yleisenä kaikkialla Suomessa. Sillä on kaksi alalajia, etelänvariksenmarja ja pohjanvariksenmarja. Eteläinen laji ei marjo yhtä runsaasti kuin pohjoinen, jonka marjat ovat lisäksi suuremmat ja mehukkaammat.

Lajierot ovat vaikuttaneet siihen, että vanhastaan variksenmarjaa ovat hyödyntäneet juuri pohjoisten seutujen asukkaat. Marjaa on lisätty niin liha-, kala- kuin maitoruokiin. Metsämiehet ovat syöneet marjoja janoonsa, ja niitä on käytetty myös lääkkeenä keripukkiin. Marjoissa onkin todettu olevan runsaasti C-vitamiinia. Sen sijaan eteläisessä osassa maata marja on jäänyt syömättä, vaikka kasvia muuten on käytetty: sen varvuista on tehty luutia ja sitä on voitu panna väripataan.

Monet kansan variksenmarjalle antamat nimitykset osoittavat, että marjaa ei ole juuri arvostettu. Savossa sitä on kutsuttu sianmustikaksi, paikoin myös sianmarjaksi. Lännempänä on puhuttu harakanmarjasta tai harakanmustikasta. Samantapainen on kasvin kirjakielinenkin nimi variksenmarja. Myös useassa muussa kielessä marja on liitetty varikseen: esimerkiksi ruotsissa sen nimenä on kråkbär, englannissa crowberry ja saksassa Krähenbeere.

Ruotsin kieli lienee osittain vaikuttanut marjan lounaissuomalaisiin ja paikoin pohjoisessakin käytettyihin nimityksiin kraakku ja kraakunmarja eli raakunmarja. Varista ei suomen murteissa tosin ole juuri kraakuksi kutsuttu, joskus harvoin raakuksi, vaikka lintu kyllä kraakkuu tai raakkuu.

Mistä sitten alussa mainittu kaarnikka on lähtöisin? Se ei ole mikään uudismuodoste, sillä kaarnikaksi variksenmarjaa on vanhastaan sanottu Länsipohjassa, seudulla, jossa sitä on myös kerätty.

Kaarnikka ei liity sanaan kaarna, kuten voisi ajatella, vaan sen takana on kaarne, vanha korppia merkitsevä sana. Kaarne lienee nykyihmiselle tuttu lähinnä Raamatun kielestä. Samaa alkuperää oleva korpin nimitys on esimerkiksi saamelaiskielissä, joissa tunnetaan myös ”korpinmarja”. Sillä voidaan tarkoittaa variksenmarjan lisäksi riekonmarjaa ja sianpuolukkaa.

Variksenmarja näyttää olevan muuttumassa kaarnikaksi sitä mukaa kuin sen käyttö talousmarjana on tulossa tutuksi ja se on hyväksytty ravintolakelpoiseksi. Uuden nimen myötä halutaan luoda myönteinen mielikuva väheksytystä varisten marjasta – vaikka varislintuihinhan se kaarnekin kuuluu.

KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 25.9.2001.