Perhepiirissä

Muutama vuosi sitten keskusteltiin lehdissäkin siitä, mikä oikeastaan on perhe. Kuuluisaksi tuli tällöin niin sanottu jääkaappiteoria: sen mukaan perheeseen olisivat kuuluneet samasta jääkaapista syövät.

Täsmällisempiäkin rajoja etsittiin, mutta asiaa pohtinut perhetoimikunta totesi, ettei ole mahdollista laatia sellaista yhtenäistä määritelmää, jota voisi käyttää kaikissa yhteyksissä. Eri tarkoituksiin lainlaatijat ja tilastontekijät voivat siis määritellä perheen hieman eri tavoin.

Suomen kielen perussanakirjaa tehtäessä painiskeltiin saman ongelman kanssa. Vanha sanakirjamääritelmä kaipasi uudistamista. Normaalitapaus ei enää ollutkaan mies, vaimo ja lapset, kuten Nykysuomen sanakirjassa oli 50-luvulla määritelty. Isä ja äiti eivät ensinnäkään ole nykyisin välttämättä mies ja vaimo, ja yhä useammin toinen vanhemmista asuu erossa perheestä. Toisaalta on syntynyt niin sanottuja uusperheitä, joissa on ”minun, sinun ja meidän lapsia” eli yhteisten jälkeläisten lisäksi lapsia toisen tai kummankin vanhemman edellisestä liitosta.

Näin päädyttiin Perussanakirjassa sellaiseen määritelmään, että perhe on yhdessä asuvien ihmisten ryhmä, jonka tavallisesti muodostavat kaksi keskenään avio- tai avoliitossa olevaa henkilöä ja heidän lapsensa tai yksinhuoltaja lapsineen tai lapseton pariskunta. Sana ”tavallisesti” jättää auki sen mahdollisuuden, että harvinaisempiakin kokoonpanoja voi olla.

Olennaista on yleensä kuitenkin yhdessä asuminen. Tilapäisesti perhe voi asua eri paikoissakin, mutta pysyvästi erilleen muuttaminen muuttaa myös perheen kokoonpanon. Niinhän asia puheessakin usein ilmaistaan: perhe hajosi.

Yksin asuva taas ei muodosta perhettä vaan on perheetön, vaikka ruokakuntana tai taloutena yksinäinenkin rinnastuu joissakin yhteyksissä perheeseen. Ja jos yksineläjällä on ruokittavanaan kissa tai koira, voi hän hyvinkin vedota jääkaappiteoriaan ja kutsua joukkoaan perheeksi, jos ei muuten niin leikinpäiten.

EIJA-RIITTA GRÖNROS

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.5.1996.