Varokaa liukkausta!

”Varokaa liukkausta poistuessanne junasta”, kuulutettiin paikallisjunassa eräänä talviaamuna. ”Laiturin liukkauksen vuoksi jalka voi helposti livetä.” Huomaavainen varoitus tavoitti matkustajat, eikä kukaan langennut.

Tarkkakorvainen matkustaja saattoi kuulutuksessa kiinnittää huomiota tärkeän sisällön ohella sanan liukkaus muotoihin ”liukkausta” ja ”liukkauksen”. Tämä sanahan taipuu tavallisesti liukkautta ja liukkauden. Samoin taivutetaan muitakin ominaisuudennimiä. Esimerkiksi reippaus taipuu reippautta, reippauden ja uutuus uutuutta, uutuuden.

Sana liukkaus oli kuulutuksessa tilapäisesti livennyt samaan taivutustyyppiin kuin hyvin samannäköinen teonnimi leikkaus, joka tosiaan taipuu leikkausta, leikkauksen. Teonnimien lisäksi ks:llisen taivutuksen mallina ovat myös lukuisat muut s-loppuiset substantiivit. Esimerkiksi varis ja kaulus taipuvat samoin kuin leikkaus.

Sanan perusmuodosta ei voi päätellä taivutusta. S-loppuisiakin sanoja on useita eri ryhmiä, jotka eroavat toisistaan vähintään yhdessä sijamuodossa. Ei siis ihme, että lipsahduksia joskus sattuu.

Malliksi junailijan käyttämään taivutukseen ”liukkausta” voisi ajatella myös adjektiivin liukas muotoa liukasta. Genetiivissä tämä adjektiivi kuitenkin taipuu liukkaan (eikä ”liukaksen”). Liukas-sanan tapaan taivutetaan monia muitakin s-loppuisia adjektiiveja ja substantiiveja. Esimerkiksi sanat reipas, raitis, varas, kirves ja ruumis taipuvat genetiivissä reippaan, raittiin, varkaan, kirveen ja ruumiin.

Kukaan äidinkieleltään suomalainen tuskin taivuttaa ”reipaksia” tai ”varaksia”. Harvinaisissa sanoissa tai sanatyypeissä taivutus voi kuitenkin unohtua. Juuri ks:llinen taivutus näkyy olevan leviämässä myös sellaisiin sanoihin, joihin se ei alun perin kuulu.

Taivutuksen taitajaa ihmetyttää äes-sanan muoto ”äeksen”, sillä vakiintunut taivutus on äkeen. Vaikka viljalajin nimitys ruis taipuu ruista, rukiin, hampurilaisen erisnimen taivutus ”McRuiksen” sopii monen suuhun. Sellainenkin, joka luonnostaan taivuttaisi sanan kuulas oikein yhteydessä kuulaita aamuja, saattaa tulla sanoneeksi: ”Ostin Valkeita kuulaksia.” Olenpa kuullut myös talous-sanasta muodon ”talouksen”.

Kielenhuollon suosituksissa ks:llisen taivutuksen yleistyminen on otettu jossain määrin huomioon. Etunimiä Tuomas ja Matias on nykyisten suositusten mukaan yhtä soveliasta taivuttaa uudemman tavan mukaan Tuomaksen ja Matiaksen kuin vanhemman tavan mukaan Tuomaan ja Matiaan. Myös s-loppuiset sukunimet taivutetaan nykyisin yleensä ks:llisinä. Esimerkiksi Kunnas taipuu Kunnaksen.

SALLI KANKAANPÄÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.1.2005.