Rikostalvi Suomenlahdella

Lylynlykkijöillä on ollut olemista: on surkea hiihtotalvi. Jos eläisimme vielä rekikyytien ja ‑kuljetusten aikaa, olisi huono ajotalvi.

Terminen talvi eli aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on nollan alapuolella, kestää – jos kestää –  eteläisessä Suomessa viitisen kuukautta. Marras–joulukuu on alku- eli syystalvea, tammi–helmikuu keski- eli sydäntalvea ja maaliskuu loppu- eli kevättalvea.

Kunnon talvea odotellessa on Helsingin seudullakin ollut muutama lyhytaikainen lumipeitteinen kylmä kausi, jota jotkut sanovat pikkutalveksi. Tämmöisiä voi olla yhtä lailla syksyllä kuin keväälläkin. Karjalankannaksella lyhyttä talvijaksoa on aikanaan nimitetty karitsatalveksi, Pohjois-Karjalassa ja  paikoin muuallakin poikatalveksi (merkityksessä ’poikastalvi’) sekä Kainuussa penikkatalveksi. Keväällä tai alkukesästä lämmintä kautta saattaa seurata kylmä, lumisateinen ja hallainen jakso, takatalvi.

Suomessa on kertoman mukaan joskus ollut niin ankaria pakkastalvia, että linnut putoilivat jäätyneinä puista. Vähempikin kylmyys riittää, mutta vain lumitalvi on suomalaiselle oikea talvi. Kun sataa sakeasti lunta, voi tulla oikein pyrytalvi, ja jos vielä tuulee kovasti, saamme tuiskutalven. Runsaslumisia talvia kansa on muistellut uhkutalvina ja uppotalvina.

Nykyisenlaisia talvisäitä on kyllä ollut ennenkin. Siitä kertovat monet murresanat. Kun on ollut lauhaa ja leutoa, Keski-Pohjanmaalla on puhuttu suvitalvesta. Sana suvi tarkoittaa sikäläisessä murteessa suojasäätä, suojakeliä. Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan silotalvi puolestaan on vähäluminen tai lumeton talvi, jolloin meren jää on paljas tai tiet ovat iljanteiset. Kainuun ryöppätalvi on märkä ja myrskyinen.

Jäätalvi tarkoittaa sitä aikaa, jolloin vedet ovat jäässä. Merentutkimuslaitoksen tilastojen mukaan jäätalvi on vuosina 1960–1990 kestänyt Torniossa keskimäärin 6,5 kuukautta ja Utössä vajaan kuukauden. Pitkä jäätalvi on pilkkijöille mieleen, mutta kaloja saattaa happikadon vuoksi uhata kuolema.

Kun meren jää on pysynyt rikkoutumattomana, ovat entisajan suursaarelaiset ja tytärsaarelaiset puhuneet umpitalvesta. Jos talvi oli leuto, jäät olivat heikkoja ja rikkonaisia. Silloin Suomenlahden saarten asukkaat joutuivat kokemaan rikostalven. Pahantekijät eivät kylläkään olleet liikkeellä, eivätkä merirosvotkaan ahdistelleet. Sana rikos nimittäin tarkoitti paikallisissa murteissa jäähän auennutta railoa ja jäälauttojen välistä avovesialuetta.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.2.2008.