Voi wee!

Varkauden kaupunki on uudistamassa nimeään. Tai pikemminkin palauttamassa sitä vanhoilleen, sillä kaupunki kaavailee komeaa tuplaveellistä asua Warkaus. ”Warkautelaiset” haluavat ilmeisesti näin kasvattaa rakoa pienellä alkukirjaimella kirjoitettuun samanhahmoiseen sanaan.

Suomen kirjakieli haparoi alkutaipaleellaan erityisesti oikeinkirjoituksessa. Malliesimerkki on kirjainkolmikko w, v ja u. Ne saattoivat tarkoittaa sekä nykyistä u:ta että v:tä. Lisäksi u-äänteen merkkinä saattoi olla wu tai ruotsin tapaan o sekä v-äänteen merkkinä wu ja määrätapauksissa myös y, g, wu, fu ja ffu.

Agricolan teksteissä on kuitenkin havaittavissa joitakin säännönmukaisuuksia näiden kirjainten käytössä. Esimerkiksi nykykielen sanan uusi hän kirjoitti useimmiten wsi, mutta joskus myös vsi. Milloinkaan hän ei kirjoittanut tätä sanaa u:llisena. Ylipäätään hän ei sanan alussa käyttänyt u:ta vaan u:n normaali kirjainmerkki oli w ja v. No, tarkasti laskien Agricolalla oli u sanan alussa yhdeksän kertaa ja silloinkin viisi kertaa v:n merkkinä.

Jo 1600-luvulla oikeinkirjoituksen koukeroita ryhdyttiin panemaan tomerasti ojennukseen. Vuoden 1642 Bibliassa u, v ja w olivat jo aika hyvässä kurissa. Nykyistä v:tä vastasi varsin säännönmukaisesti w, mutta u ja v kiistelivät vielä siitä, kumpi saisi edustaa u-äännettä. Tilanne oli muuttunut Agricolan ajoista siten, että usi on ensimmäisessä Raamatussamme selvänä enemmistönä kirjoitusasuun vsi verraten. Kertaakaan Bibliassa ei kirjoiteta Agricolan tapaan wsi eikä myöskään nykyiseen tapaan uusi.

Pari sataa vuotta, aina 1800-luvun puoliväliin saakka, suomen kieli tuli toimeen lähes yksinomaan u:lla ja w:llä. Tavallinen v toki tunnettiin, mutta sen paikka oli silloisessa maailmankielessä latinassa. Kaksois-v:n rinnalle alkoi ilmestyä tavallista v-kirjainta viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Nopea muutos tapahtui 1880-luvun lopussa, jolloin esimerkiksi sanakirjoissa siirryttiin järjestelmälliseen v:n käyttöön. Erisnimet muuttuivat vitkaisemmin, mutta paikannimet v:llistyivät jo 1920-luvulle mennessä. Tätä nykyä w on henkilönnimien ja muutamien vierasperäisten sivistyssanojen (wulfeniitti, watti, walesinterrieri) erikoisuus.

Kirjainten historia antaa luovia mahdollisuuksia nimenuudistajille. Wanhahtavan Warkauden lisäksi Varkaudessa voitaisiin harkita vielä arkaaisempia asuja Uarcaus, Wuarcaws, Uarghaws, jotka taannuttaisivat nimen menneisyyttä 1500-luvulle saakka. Forssan mallin mukaan tarjolla olisi myös fiinistelevä Farkaus, joka siirtäisi kaupungin statusta muutaman sata kilometriä lännemmäksi.

RAIMO JUSSILA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 23.6.1998.