Synnyttämätön lapsi

Parikymmentä toiveikasta venäläisnaista saapui taannoin Helsinkiin etsimään suomalaista aviomiestä. Naiset olivat pietarilaisen välitystoimiston asiakkaita. Toimiston listoille pääsyn ehtoja oli lehtitiedon mukaan vain kaksi: ”kohtuullinen kielitaito ja aviottomuus”.

Vaatimukset eivät ole täysin yksiselitteiset. Pitääkö kielitaidon olla kohtuuden mukainen – mitä kohtuus sitten onkaan – vai kohtalainen eli melko hyvä? Entä pitääkö vaimotarjokkaan olla sellainen, joka ei ole avioliitossa, vai kenties sellainen, joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella?

Sana aviottomuus perustuu adjektiiviin avioton. Sen yleismerkitys on ’ilman aviota oleva’ ja yhteyden mukaan joko ’sellainen, joka ei ole avioliitossa’ (avioton äiti) tai ’avioliiton ulkopuolinen’ (avioton lapsi). Valistuneen arvauksen mukaan pietarilaistoimiston naisasiakkaalta vaadittava aviottomuus tarkoittaa, ettei hän ole avioliitossa. Toimittaja olisi voinut käyttää sanaa naimattomuus – mutta joutunut ehkä ojasta allikkoon, kun tämäkään ei ole yksitulkintainen.

Kansanedustajaehdokas paheksui toisaalla samassa lehdessä puoluetoveriaan, joka edellisissä vaaleissa ”kampanjoi aborttia vastaan synnyttämättömien lasten kuvilla”. ”Synnyttämätön lapsi” kuulostaa käsitteenä järkyttävältä, ainakin jos siitä tulee mieleen vastakohta ”synnyttänyt lapsi”. Kyseessä voi tietysti olla lipsahdus: ehkä toimittaja on aikonut kirjoittaa "syntymättömien lasten kuvilla". Yhtä hyvin sananvalinta voi kuitenkin olla tietoinen, ja hän tarkoittaa synnyttämättömillä lapsilla ’lapsia, joita ei ole synnytetty’ eli sikiöitä.

Suomen kielen maton, mätön -loppuiset adjektiivit (esimerkiksi puhumaton, sietämätön) ja niistä johdetut substantiivit (puhumattomuus, sietämättömyys) perustuvat verbiin (puhua, sietää). Ne ovat perusmerkitykseltään hiukan erilaisia. Kuolematon teos on sellainen, joka ei kuole koskaan. Asumaton talo on sellainen, jossa ei asuta tai jossa ei ole asuttu. Korvaamaton vahinko on sellainen, jota ei voi korvata.

Monet maton, mätön -sanoista ovat kaksimerkityksisiä. Näistä mainittakoon esimerkkinä tekemätön: ’sellainen, joka ei tee’ (työtä tekemätön ihminen) ja ’sellainen, jota ei tehdä tai jota ei ole tehty’ (tekemätön työ). Kaksi- tai useampitulkintaisia ovat myös kokematon, lukematon, syömätön ja voittamaton. Yksiymmärteisiä sen sijaan ovat sellaiset, joiden kantaverbi ei saa objektia. Näistä on esimerkkinä itämätön ’sellainen, joka ei ole itänyt tai joka ei idä’ (itämätön siemen).

Sana synnyttämätön esiintyy useimmiten yhteydessä synnyttämätön nainen (= nainen, joka ei ole synnyttänyt). Teoriassa on mahdollinen myös sentapainen ilmaus kuin ”synnyttämätön keskustelu” (= keskustelu, jota ei ole synnytetty, saatu aikaan), mutta tuskin sitä käytetään. Siksi myös ”synnyttämätön lapsi” (= lapsi, jota ei ole synnytetty) kuulostaa kummalliselta, epäkieleltä.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.6.2003.