Stylisti ja stilisti

On vaikea välttyä stailaamiselta, jos vähänkään seuraa mediaa. Televisiossa ja lehdissä stailataan niin poliitikkoja ja muita julkisuuden henkilöitä kuin ihan tavallisiakin kansalaisia. Stailataan myös tiloja – koteja ja kenkäkauppoja –, stailataan kokonaisia elämäntapoja. Iltapäivälehdissä on stylistien palstoja, joilla ruoditaan julkkisten pukeutumista ja muuta olemusta usein sellaiseen sävyyn, että mieleen tulee sana tyylipoliisi, jota joskus (itse)ironisesti lehdissäkin käytetään.

Stailaamisen tarkoitus on tehdä joku tai jokin entistä tyylikkäämmäksi. Ilmiö on ollut olemassa jo ennen kuin sana on omaksuttu suomen nykyiseksi uudissanaksi englannista. Pitkälti samasta asiastahan on kyse niin sisustussuunnittelijan työssä kuin vaikkapa naistenlehtien jo perinteisissä muuttumisleikeissä.

Viestimien käytännöstä päätellen henkilö, joka stailaa, on nykykielessä yleisimmin stylisti. Esimerkiksi esiintyvillä taiteilijoilla voi olla oma stylisti, joka huolehtii siitä, että paitsi asiakkaan vaatteet myös koko tyyli viestivät – niin mitä? Ajan henkeä, hyvää makua, oikeaa asennetta, sopivaa imagoa. Stylistin suomalaiseksi vastineeksi on Kielitoimistosta kysyttäessä ehdotettu mm. tyylineuvojaa ja tyylikonsulttia.

Sama sana, tyyli (ruotsin stil, latinan stilus) on myös stylistiä paljon vanhemman ammattinimikkeen, stilistin, taustalla. Stilistillä tarkoitetaan varsinkin kieliasun viimeistelijää, joka stilisoi eli hioo (tai ainakin ennen hioi) tekstejä esimerkiksi kustantamossa. Sanakirjoissa sanalle stilisti annetaan myös laajempi merkitys: ’tyylin taitaja, tyylitaituri, tyyliniekka’. Stilistiikka eli tyylioppi taas on mm. kirjallisuudentutkimuksen suunta, joka tosin ei ole viime aikoina ollut kovin muodikas; sananakin sen on lähes kokonaan korvannut tyylintutkimus.

Voisiko nykyajan stylisti käyttää kielessä vanhastaan olevaa nimikettä stilisti, jos molemmat kerran ovat tyyliniekkoja? Ehkäpä ei (toimenkuvat ovat niin erilaiset), vaikka näin päästäisiin eroon siitä ongelmasta, että kirjoitetaan stylisti, mutta lausutaan yleensä englannin mukaan ”stailisti”. Tosin tämän ääntämyksen mukaistakin kirjoitusasua näkee jonkin verran. Jotakuta saattaa kuitenkin haitata, että näin syntyvä sana on samannäköinen kuin slangiadjektiivista staili (= tyylikäs) johdettu tapaa ilmaiseva adverbi stailisti (= tyylikkäästi).

Verbijohdos on helpompi tapaus. Suomen ääntämykseen mukautetut muodot stailata ja stailaaminen ovat yksinomaisia kirjoitusasuja. Ehkä koko stylistiä ei tarvitakaan, jos totutaan stailaamisesta johdettuun, suomalaisen tekijännimijohtimen -ja avulla muodostettuun sanaan stailaaja. Se alkaakin olla jo aika yleinen.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.5.2006.