Mummoja oravanpyörässä

Ernst Lampén kuvaa vuonna 1917 ilmestyneessä matkakirjassaan ”Suomea ristiin rastiin” itäsuomalaisia kansannaisia näin: ”Jokaisella viidenkymmenen korvissa olevalla mummolla liikkuu kieli herkästi kuin oravanpyörä ja sanarikkaus on ylitsevuotavaa kuin Kalevalassa.”

Vaikka sekin, voiko viidenkymmenen korvissa olevaa naista jo nimittää mummoksi, kävisi Kieli-ikkunan aiheesta, en kuitenkaan aio takertua tähän seikkaan. Kyse on sen sijaan oravanpyörästä, nykyajan muoti-ilmauksesta, jonka ensimmäisiä käyttelijöitä Lampèn lienee ollut.

Suomen kielen perussanakirjan mukaan oravanpyörä on ’häkkieläimenä pidetyn oravan juoksupyörä’. Tässä tehtävässä sanaa ei liene kovin paljon viljelty. Oravan pito häkkieläimenä ei nykyään ole luvallistakaan. Juha Seppälän parin vuoden takaisessa romaanissa ”Kuun nousu ja lasku” on kuitenkin kohta, jossa romaanin minäkertoja löytää ullakolta oravanpyörän, lapsuuden aikaisen lemmikkioravansa juoksurattaan.

Kuvallisessa käytössä oravanpyörä sen sijaan esiintyy tiheään. Sillä ilmaistaan ihmisen joutumista kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä: noidankehää, hullunmyllyä, elintasokilpailua. Tähän tapaan: ”Nuorten päihteiden käyttö on lisääntynyt ja aikaistunut. Aikuiset elävät omassa oravanpyörässään, nuoret on joskus jätetty selviytymään ja kantamaan vastuuta yksin.”

Kielikuvissa on omat vaaransa. Niiden käyttelyssä täytyy olla varovainen, jottei niistä kehity kielikukkasia, tahattoman huvittavia kielen tai tyylin kömmähdyksiä. Oravanpyörässä vaara on erityisen suuri, koska monellakaan ei ole tietoa siitä, millainen laite oravanpyörä konkreettisimmillaan on ollut. Kirjoittaja, joka käsittelee tutkimustuloksista huippu-urheilijoiden valmennukselle koituvaa hyötyä ja joka kertoo, että ”tiedon oravanpyörä on tuottanut kovaa tulosta”, paljastaa kuvittelevansa oravanpyörän jonkinlaiseksi ihmemyllyksi, sammoksi. Sille, jonka mukaan ”rahapolitiikan oravanpyörä on tullut tiensä päähän”, oravanpyörä on alustaa pitkin vierivä kiekko, ja sille, jonka mukaan ”Australian uinti on onnellisessa oravanpyörässä” oravanpyörä on pesäkolo, turvallinen ja huoleton olinpaikka.

Oravanpyörän englanninkielinen vastine on treadwheel tai treadmill ja saksankielinen Tretmühle, siis sananmukaisesti ’polkumylly’. Alkuaan niillä on tarkoitettu esimerkiksi veden nostamiseen käytettyä suurta ratasta, joka pyörii sitä mukaa kuin ihminen tai eläin kävelee pyörän sisäpuolella olevia askelmia pitkin. Oravanpyörän tavoin nuokin sanat ovat siirtyneet merkitsemään lähes yksinomaan elintasokilpailua, ilotonta ponnistelua oman aseman säilyttämiseksi. Englannissa on myös loputonta kilpajuoksua tarkoittava kuvailmaus rat race. Sen liittää oravanpyörään se, että siinäkin esiintyy eläin, rotta. Rat racen sanatarkka käännös olisi ’rottakilpa’.

Paitsi pakinoitsija ja matkakirjojen kirjoittaja oli Ernst Lampén myös ruotsin kielen lehtori. Kun näyttää siltä, että Lampén toi oravanpyörä-sanan suomen kieleen, ja kun tietää, että ruotsissa on jo ainakin 1800-luvulla ollut käytössä oravanpyörän sanatarkka vastine ekorrhjul, ei ole vaikea päätellä, minne jäljet johtavat ja mistä oravanpyörä on peräisin.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 13.3.2001.