Lapintakki ja kaftaani

Mitä yhteistä on saamelaisen verkakoristeisella umpitakilla, itämaisella väljällä kaftaanilla ja kauhtanaksi kutsutulla papin kaavulla? Ensi kuulemalta ei juuri muuta kuin että pukimia ne kaikki ovat.

Kautta laajan Saamenmaan on sekä saamelaisnaisen että -miehen vaatetukseen kuulunut jo pitkään umpitakki tai -mekko, jonka kaula-aukossa on etupuolella halkio. Lapintakiksikin sitä kutsutaan.

Materiaalina on useimmiten verka tai sarka, mutta vanhastaan etenkin Ruotsin puolella myös sisna eli karvattomaksi parkittu poronnahka. Naisten vaate saattaa olla myös puuvillainen.

Saamelaisten umpitakin kuosi on perua keskiaikaisen eurooppalaisen talonpojan takista. Pohjoisen vaihtelevissa ja väliin ankarissakin sääoloissa vaate on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi.

Saamelaiset ovat muokanneet etelästä tullutta mallia vielä paremmin omiin oloihinsa sopivaksi leventämällä takahelmaa ja tiivistämällä takin yläosaa verkakoristeilla, jolloin takista tuli lämpimämpi. Verkakoristelu samoin kuin takin väri kertovat myös kantajan kotiseudun.

Useimmat saamelaiskielet ovat lainanneet umpitakille nimityksen skandinaaveilta, siis samalta suunnalta, josta takin mallikin aikoinaan saatiin. Esimerkiksi pohjoissaamessa lapintakki on gákti. Inarin suomenkieliset ovat mukauttaneet tämän puheenparressaan muotoon kauhti.

Sanan historia ei suinkaan pysähdy Skandinaviaan. Ruotsin kielessä sana on muodossa kofta, jolla tarkoitetaan nykyisin lähinnä neuletakkia. Aikaisemmin se on kuitenkin voinut merkitä myös pitkää tai leveää takkia taikka kansanpukuun kuulunutta takkia, siis samantapaista kuin lapintakki, vaikkakin yleensä edestä alas asti napitettavaa.

Kofta on samaa sukua kuin kaftan, suomessakin tuttu kaftaani. Kaftaani on itämaisen väljä kaapu tai viitta, ja varsinkin aiemmin sillä tarkoitettiin papin pitkää takkia tai kaapua.

Kaftaani on tullut Eurooppaan itämailta. Vaatteen mukana, turkkilaisten ja arabien asuttamien alueiden kautta, on matkannut myös sen nimi. Lähtökohta on luultavasti persian kielessä.

Myös venäjän kielessä on pitkäliepeisen takin nimityksenä kaftán. Se on lainattu suomen kieleen muodossa kauhtana.

Kauhtana on jo mukautunut kielen äännejärjestelmään selvemmin kuin kaftaani, mistä voi päätellä sen olevan lainana vanhempi. Kauhtanaksi on sanottu papin kaapua ja väljää päällystakkia tai -viittaa, mutta myös huonoa tai liian suurta takkia tai muuta vaatetta. Kaikille ei kauhtanasta ole tullut myönteisiä mielikuvia.

Lapintakin saamenkielinen nimi gákti sekä suomen kielen ”papistollis-itämaiset” sanat kauhtana ja kaftaani ovat siis samaa sukua. Ne ovat vain saapuneet Pohjolaan eri reittejä ja eri aikoihin.

KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.1.2002.