Naapureita

Peittely ja kaihtelu oli tarpeen kalaonnen turvaamiseksi. Tarinaa lapsena kuunnellessani ihmettelin kuitenkin aina, miksi Paavo puhui jotenkin töykeän kuuloisesti toisii, toisien eli toisten, lapsista. Nämähän olivat hänen oman poikansa lapsia.

Paavo tarkoitti naapurin lapsia, vaikka ei käyttänyt tätä sanaa. Naapuri on yleisilmaus, vanha ruotsalaislaina; lähtömuoto nabo merkitsee sananmukaisesti lähellä asuvaa. Viipurinkarjalaisena hän ei puhunut myöskään krannista tai edes rannista, sillä se on länsimurteidemme naapuria tarkoittava ilmaus, nuori laina ruotsin granne-sanasta.

Sana – tarkemmin sanottuna monikon genetiivin muoto – toisii tarkoittaa siis naapuria, mutta ei mitä tahansa naapuria. Sitä käytetään lähinaapurista, nimenomaan sellaisesta sukulaistalosta tai -perheestä, joka on eronnut puhujan kotitalosta, joka on samanniminen ja jolla on sama piha. On siis meidän talomme ja meidän perheemme ja nuo meistä erkaantuneet, meistä erilliset – toiset.

Toinen -pronominiin perustuvat naapurin nimitykset ovat sikäli erikoisia, että kaikkia taivutusmuotoja ei käytetä eikä edes perusmuotoja toinen tai toiset. Yleisiä sen sijaan ovat nimenomaan monikon genetiivi (toisii lapset, toisten emäntä) ja paikallissijat. Kun ollaan sukulaisnaapurissa, ollaan toisilla, toisiilla, toistella tai toisissa, toistessa.

Murteissa on ollut vanhastaan muitakin toinen-sanaan perustuvia naapuritalon nimityksiä, esimerkiksi Kannaksella toisila tai toisiila ja toistalo, Etelä-Pohjanmaalla toiska, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa toikki sekä Kymenlaaksossa toisti. Naapurissa on asunut toisiilaisia, toistelaisia, toikkilaisia, toistaloisia ja toistupaisia. Muistoina näistä sukulaisnaapurin nimityksistä ovat sentapaiset sukunimet kuin Toikka, Toikko, Toistalo ja Toistupa.

Toinen-sanaan perustuvissa naapurin nimityksissä heijastuu mennyt maailma. Ne kuvastavat vanhoja perhe- ja sukulaisuussuhteita. Samantapaista historiaa sisältyy naapuria tarkoittavaan ruotsin kielen sanaan granne. Sen juuret juontuvat vanhasta gootin kielen sanasta garazna, joka merkitsee samassa talossa asuvaa. Aikoinaan oli suurperheitä, ja eri sukupolvet asuivat yhdessä. Samassa talossa asuvien lasten perheet olivat keskenään ”garaznoita”.