Nakkeja vai makkaraa?

Taannoin ruokaa laittaessani tulin kysäisseeksi perheeltäni: ”Haluatteko nakkeja vai makkaraa?” Periaatteessahan tällaiseen vaihtoehtokysymykseen on vain kaksi mahdollista vastausta. En kuitenkaan saanut kumpaakaan niistä, vaan minua valistettiin, että nakkikin on makkaraa.

Tietysti nakit eli nakkimakkarat todella ovat makkaroita siinä missä lenkki- tai grillimakkaratkin. Makkara on näiden ja lukuisten muiden makkaralajien yläkäsite siinä missä puuro on muun muassa kaura-, riisi- ja ruispuuron yläkäsite. Kysymys ”Haluatko nakkeja vai makkaraa?” on siis yhtä epäonnistunut kuin ”Haluatko kaurapuuroa vai puuroa?”, koska ei ole mielekästä esittää alakäsitteen vaihtoehdoksi sen yläkäsitettä. Parempi olisi kysyä esimerkiksi: ”Haluatko nakkeja vai lenkkiä?” ”Haluatko kaura- vai riisipuuroa?”

Silti esitämme silloin tällöin vaihtoehtoina yläkäsitteitä ja niiden alakäsitteitä. Panenko kalakeittoon sipulia vai ruohosipulia? Teenkö jälkiruoan mansikoista vai ahomansikoista? Kaadanko mansikoiden päälle maitoa vai rasvatonta maitoa? Katanko pöytään lusikat vai teelusikat?

Tällaiset kysymykset ovat luontevia, vaikka ruohosipuli on sipulia, ahomansikat mansikoita ja niin edelleen. Tällaisia kysymyksiä tehdessämme emme ajattelekaan sipulia tai mansikoita yläkäsitteenä vai ”tavallisena” sipulina ja ”tavallisina” mansikoina: Panenko kalakeittoon tavallista sipulia vai ruohosipulia? Teenkö jälkiruoan tavallisista mansikoista vai ahomansikoista?

Samalla tavalla makkaranpaistaja voi ajatella jotakin makkaralajia ”tavallisena” makkarana, jonka vaihtoehtona hän esittää mielestään epätavallisemman makkaran (nakit).

”Tavallisen” ja ”epätavallisen” määrää yhteisö. Tavallinen sipuli lienee useimmille keltasipuli ja tavallinen mansikka ainakin kaupunkilaisille puutarhamansikka, kun taas ”tavallinen maito” vaihtelee perheittäin. Vaihtoehdot on esitetty onnistuneesti, jos myös kuulijalla on niiden tavallisuudesta sama käsitys.

Käsitesuhteet muuttuvat, kun tehdään uusia keksintöjä. Jos entisen ainoan vaihtoehdon rinnalle syntyy uusi, voi vanhan vaihtoehdon nimitys toimia sekä ylä- että alakäsitteen nimityksenä: Lähetänkö tekstin postitse vai sähköpostitse? Annanko puhelin- vai matkapuhelinnumeroni?

Jos uusi asia muuttuu vanhaa tyypillisemmäksi, sitä saatetaankin alkaa kutsua yläkäsitteen nimityksellä. Kun korkeiksi on korkkitammesta tehdyn korkin lisäksi ruvettu nimittämään muitakin pullojen ja purnukoiden tulppia, joudutaan alkuperäinen korkki joskus erottamaan kierre- ja kruunukorkeista sanomalla sitä ”korkkikorkiksi”.

Arkisessa viestinnässä sanan kulloinkin tarkoitettu merkitys onneksi selviää yleensä tilanteesta. Sen sijaan ammattitermistöjä laadittaessa kaksimerkityksisiä termejä vältetään, koska täsmällisyyttä vaativissa yhteyksissä ne voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä.

SALLI KANKAANPÄÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 23.7.2002.