Tippuuko palkka?

Kirjoitettuani tällä palstalla romahtamisen oudosta muotikäytöstä tuli monelta lukijalta toivomus, että myös tippumisen käyttöä tarkasteltaisiin.

Lehdissä ja muissa medioissa törmää yhä useammin ilmauksiin, joissa tiputaan esimerkiksi kelkasta, kyydistä, pelistä, ohjelmasta, porukasta tai – pahimmassa tapauksessa – kaikesta. Ennen pudottiin.

Tätä abstraktista putoamista näkee paljon talouselämässä. Kerrotaan, miten liikevaihto, voitto, kurssi, palkka tms. on tippunut, toisin sanoen (raha)määrä on vähentynyt. Määrän vähenemisestä on kysymys myös tiedotuksessa ”Työttömyys tippui eniten Itä-Suomessa”.     

Urheilussa vasta tiputaankin: ”Tappara tippui pudotuspelien puolivälissä Porin Ässille.” ”Alonso tippui kymppiruutuun.” ”TPS tippui sarjan viimeiseksi.” ”Voittotaistelusta hän tippui 1.02 sekunnin päähän.” Näissä tippumisen merkitys on lähinnä ’hävitä’, ’jäädä jälkeen’. – Myös äänestyksessä joku voi tippua vaikka toiseksi.

Konkreettista putoamista ovat mm. tapaukset, joissa joku on ”tippunut” parvekkeelta, ikkunasta tai katolta. ”Tippuminen” kuulostaa kovin kevyeltä ja viattomalta siihen nähden, että seurauksena voi olla jopa kuolema. Mutta vielä kummempaa näkee: ”Auto oli vähällä tippua ojaan”, puhumattakaan traagisesta uutisesta ”Sonni tippui lantalietekouruun ja hukkui”. Etenkin näin isojen kohteiden yhteydessä tippua tuntuu varsin heiveröiseltä verbiltä.

Miksi tällainen tippuminen särähtää pahasti monen kielikorvaan? Se taitaa olla lähinnä niiden ongelma, jotka ovat oppineet, että tippua-verbi merkitsee nesteen putoilemista tippoina tai vaikkapa marjojen varisemista yksi toisensa jälkeen; näinhän sanakirjat esittävät. Nykymuotinen tippuminen on varsin kaukana tästä ”virallisesta” merkityksestä. Siitäkö johtuu arkityylinen sävy?

Käyttöalueen muun laajentumisen lisäksi tippua-verbiä ei nykyään juuri koskaan näy toistuvan putoamisen vaan kerrallisen merkityksessä. Näin ei tosin ole käynyt vain tippua-verbille: esimerkiksi verbiä laukoa, joka muotonsa puolesta merkitsee ’laukaista monta kertaa’, käytetään paljon kerrallisessa merkityksessä (”laukoi voittomaalin”).

Tässä tarkasteltava tippumisilmiö ei ole aivan uusi. Jo vuosi(kymmenie)n mittaan on tässäkin asiassa toivottu kielenhuoltajien toimia. Kielenhuolto ei vain voi paljon tehdä tällaisten kieli-ilmiöiden leviämiselle – joidenkin mielestä ei pidäkään tehdä.

Aina voi sentään yrittää ravistella kielenkäyttöä nostamalla esiin vaikkapa näitä tippumisen kummallisuuksia. Siispä tähän vielä  muutama: ”Lämpötila tippui pakkasen puolelle.” ”Istuva jakku osuu juuri ylälantiolle eikä tipu raskaana alas.” ”Jönsson tippui kentän pintaan [saatuaan iskun vatsaansa] eikä pystynyt enää jatkamaan peliä.” – Tuleeko teillekin sellainen mielikuva, että pelaaja romahti jäsen jäseneltä kentälle?

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.12.2006.