Minun järkeni mukaan

Marraskuussa 2008 levisi Internetissä tieto, että Kielitoimisto olisi hyväksynyt sellaiset omistusliitteettömät muodot kuin ”minun koulu, minun järki, minun äiti”. Näin ei kuitenkaan ole asian laita: mainitut muodot eivät edelleenkään kuulu huoliteltuun yleiskieleen. Yleiskielen suositusten mukaisia muotoja ovat siis (minun) äitini, (minun) järkeni. — Vanhastaan ovat poikkeuksena yleissäännöstä olleet sellaiset ilmaukset kuin meidän perheessä, teidän luokalla. Niissä meidän ja teidän eivät ilmaise omistajaa vaan kuulumista perheeseen tai muuhun tuttuun yhteisöön.

Jostakin syystä maailmalla liikkuu runsaasti perätöntä tietoa siitä, mitä uudissanoja Kielitoimisto olisi suositellut tai millaisia muotoja lepsuuttaan hyväksynyt. Näitä tarinoita uskotaan ja niitä levitetään, vaikka asioiden oikea laita olisi tarkistettavissa monistakin painetuista oppaista, Kielitoimiston neuvontapuhelimesta tai Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivuilta.

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat hyvä esimerkki kielen ja kielimuotojen moninaisuudesta, jonka takia yhteistä melko selvärajaista yleiskieltä juuri tarvitaan. Osaksi myös kielentutkijoiden omasta puheesta on luultavasti lähtenyt liikkeelle iskulause, jonka mukaan omistusliitteet olisivat suomen kielestä katoamassa. Vaikka monissa nykypuhesuomen muodoissa omistusliitteet näyttävät harvinaistuneen, käytetään teksteissä omistusliitteitä jopa sellaisissa rakenteissa, joihin ne eivät yleiskielen sääntöjen mukaan kuuluu. Tällainen melko usein käytetty mutta norminmukaiseen yleiskieleen jostakin syystä kuulumaton on ilmaustyyppi Tanja ja tuore kihlattunsa Janne.

Rakenteella on juurensa suomen murteissa, joissa omistusliitejärjestelmä voi joiltain osin olla johdonmukaisempi kuin yleiskielen. Eräissä murteissa sanotaan isäni tulee, isäsi tulee ja samoin isänsä tulee. Yleiskielessä pitää sanoa hänen isänsä tulee; pronominia ei voi jättää pois samalla lailla kuin muista persoonista.

Nykypuhesuomen omistusliitteettömistä rakenteistakin on syytä huomata, että usein ei sanota suinkaan ”minun järki” vaan mun järki. Keskeistä on myös, että puheessakin omistusliitettä kyllä tapaa. Sen asema on melko vahva yksikön toisen persoonan muodoissa (sun takkis). Monissa vakiintuneissa sanonnoissa omistusliitteitä käytetään puhesuomessa hyvinkin paljon: meinasin saada turpiini, lensin selälleni, pidä suus kiinni. Tietenkään ei sanota: ”meinasin saada m(in)un turpiin”, ”lensin m(in)un selälle”, ”pidä s(in)un suu kiinni”.  Aivan selvä ja pakollinen omistusliitteiden käyttöalue puheessakin ovat lauseenvastikkeet: mikä sä luulet olevas? Väite omistusliitteiden katoamisesta on siis liioittelua.

 

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.1.2009.