Turhaa hifistelyä

Kielitoimiston neuvontaan soitti eräs äiti poikansa puolesta. Poika oli ihmetellyt, mitä kaverit tekevät, kun he hifistelevät. Niin uusi sana tosiaan on, ettei sitä ole sanakirjoissa. Mutta ei hätää: Kielitoimistossa ja etenkin sen yhteydessä olevassa sanakirjantoimituksessa seurataan jatkuvasti sanaston kehitystä, joten haravaan oli ehtinyt tarttua muutama poiminto tästä sanasta vuodesta 2003 alkaen, mm. nuorten keskustelupalstoilta.

Niin kuin näkyy, hifistelyn kantana on sitä paljon vanhempi sana, elektroniikan termi hifi (1950-luvulta), joka selitetään Kielitoimiston sanakirjassa (2006) näin: ’äänentallennuksen ja -toiston huippulaatuisuus’. Tarkkaan ottaen hifi ei ole sana vaan lyhenne, joka on muodostettu englannin sanoista high fidelity.

Voidaanko hifistellä-verbin merkitys sitten päätellä hifin perusteella? Sanaa käytetään kyllä musiikin ”huippusoundin” tavoittelusta puhuttaessa, mutta mikään termi tämä slangityylinen sana ei tietenkään ole.

Enimmäkseen esiintyy teonnimeä hifistely: ”Kappale on viihteellistä rockia, jossa muutenkin diskanttivoittoiseen hifistelyyn taipuvainen yhtye pääsee näyttämään, ettei se ole turhaan paikalla.” ”Kylhä noillaki ny pärjää, jos ei kaipaile mitään hifistelysoundia.” ”Kultakorvia en omista, joten hifistely on muiden hommaa.”

Myös tekijämuotoa hifisti näkyy: ”Kotiteatterisetti on rakennettu täyttämään hieman vaativammankin hifistin tarpeet.” ”Emme ole hifistejä, mutta musiikin pitää kuulua.”

Korva on erottavinaan jonkin verran negatiivista sävyä: ’emme ole sellaisia täydellisyyden tavoittelijoita kuin jotkut muut; meille kelpaa vähempikin’. Vahvemmin tämä sävy tulee esiin yhteyksissä, joissa on etäännytty äänimaailmasta: ”Miehenikin ihmetteli [akvaarion käyttöönoton tarkkoja ohjeita] ja päivitteli moisen ’hifistelyn’ tarpeellisuutta.” Eikä ainakaan seuraavasta, voimanostajan pikkutarkkaa ruokavaliota arvostelevasta, puuskahduksesta voi erehtyä: ”Tollanen turha hifistely helvettiin!”

Hifistelyn merkityksen laajenemisessa näkyy uudelle sanalle tyypillinen kehitys: mitä yleisemmäksi sana tulee, sitä kauemmas se loittonee alkuperäisestä yhteydestään.

Samaan tapaan kuin hifistellä on muodostettu pari muutakin uudehkoa puhekielen sanaa: finistellä ’viimeistellä’ (vrt. engl. finish)  ja fiilistellä ’nautiskella (tunnetasolla)’ (vrt. engl. feel); englannin sanaan on liitetty suomalainen johdin. Tälläkin tavoin englanti siis vaikuttaa suomen kieleen. – Suomalaisia mallinantajia voisivat olla sellaiset sanat kuin ujostella, punastella, arastella, hienostella.

Mikä sitten on vastaisku hifistelylle? No sehän on tietenkin lofistelu (vrt. engl. low fidelity eli lofi), jota on alkanut näkyä joissain pop-musiikkia käsittelevissä jutuissa. Se on vähän niin kuin lenkkimakkara chateaubriandin rinnalla.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.4.2007.