Pakkaus virvoitusjuomaa

Jaffapullollista siemaillessani luin pullon kyljestä lauseen ”Pakkaus vain virvoitusjuomakäyttöön”. En ensin ymmärtänyt. Mihin muuhun tätä ”pakkausta” voisi käyttää kuin virvoitusjuomaksi?

Pakkaus-sanalla on kaksi merkitystä: se tarkoittaa ensinnä käärettä, koteloa, pulloa tai muuta, johon jotakin on pakattu, ja toiseksi sitä ja sisältöä yhdessä. Vaikka ensin mainittu merkitys avautuu kai yleensä ensimmäisenä, johti senhetkinen tilanteeni, jano, tulkitsemaan sanan jälkimmäisellä tavalla. Vasta useamman kulauksen jälkeen tajusin, ettei tarkoitettukaan pulloa sisältöineen, vaan pelkkää pulloa. Koska se on palautuspullo, siihen ei tietenkään saa kaataa mitään syövyttävää tai makua antavaa. Monimerkityksisen sanan kulloinenkin tulkinta voi siis olla tälläkin tavalla tilannesidonnainen.

Entä sitten pakkauksen ”virvoittavan” sisällön nimitys? Jos sille pitäisi nyt keksiä nimi, virvoitusjuoma tuskin menisi läpi, niin juhlavan kirkollinen sävy virvoitus-sanalla nykyään on. Ei ihmekään, onhan se ollut yleinen sana hengellisissä teksteissä Agricolan ”wirghotuksesta” lähtien sanan normaalityylinen vastine olisi lähinnä virkistys.

Varsin kauan virvoitusjuoma-sanakin on ollut käytössä, sillä se löytyy jo ainakin Lönnrotin suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta (1880): wirwotusjuoma ’läskdryck’. Mallas- ja virvoitusjuomateollisuushan alkoi Suomessa 1836, niin kuin olemme olutpullon kyljestä oppineet.

Jo ensimmäisessä moniosaisessa tietosanakirjassamme (10. osa 1919) on virvoitusjuoma-sanasta pitkä artikkeli, jonka mukaan juomien kirjo ulottuu kivennäisvesistä ja hedelmälimonadeista alkoholittomiin viineihin ja oluihin. Sama väljyys virvoitusjuoman käsitteessä on säilynyt nykypäiviin asti, niin kuin voi lukea 1972 julkaistusta virvoitusjuoma-asetuksesta.

Virvoitusjuoman rinnalla näkyi 1900-luvun alkukymmeninä myös kilpailevaa sanaa virvokejuoma. Kumpikin sana löytyy myös Nykysuomen sanakirjasta (1961); myöhemmin virvoke-alku on hävinnyt.

Mutta ympäri käydään ja yhteen tullaan! Vielä niinkin myöhään kuin 1992 pantiin Iltalehdessä pystyyn kilpailu paremman ja lyhyemmän sanan keksimiseksi virvoitusjuomalle. Kilpailun voitti virvoke. Tämä ”keksintö” oli kyllä pahasti myöhässä, sillä jo ajat sitten oli juhlien väliajalla totuttu nauttimaan ”kahvia ja virvokkeita”, joilla tarkoitettiin paljon muutakin kuin virvoitusjuomia. Ja eikös Matti Jurva mainostanut jo 1938 Kauhavaa laulussa ”Pohjanmaan pikajunassa” näin: ”Puukkoja, puntareita ynnä muita virvokkeita”.

TARU KOLEHMAINEN

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.10.2000.