Tallirenki Tahvanus

Jouluaatto ja joulupäivä ovat Pohjoismaissa hartaita ja hiljaisia, mutta tapaninpäivänä meno on jo riehakkaampaa. Kun joulupäivänä on perinteisesti käyty kirkossa, on tapanina lähdetty iloisesti reellä ja hevosilla tapaninajoon, tahvananajoon, ajamaan tapania tai tahvanaa. Varhain heränneet tapaninajajat ajoivat talosta taloon ja Itä-Suomessa päin herättivät talon väen kysymällä kestityksen toivossa: ”Onko Tahvana talossa?” Jos Tahvana oli kotona, se oli merkkinä siitä, että vieraat olivat tervetulleita, ja heille tarjottiin tahvanaa eli viinaryyppy.

Varsa valjastettiin reen eteen monin paikoin ensimmäisen kerran juuri tapanina. Tällaista ensi kertaa valjaissa olevaa varsaa kutsuttiin tapaninvarsaksi tai tapaninhevoseksi. Tapaninpäivän aamuna saattoivat talon miehet kokoontua talliin viettämään tapania syömällä muun muassa tahvanaskakkara-nimistä leipää. Tallissa juotiin myös Tapanin malja. Satakunnassa tätä tallissa vietettyä juhlaa on kutsuttu tallitapanukseksi. Tapaninpäivää eli pyhän Stefanuksen muistopäivää on siis Suomessa ja muuallakin Euroopassa vietetty hevosten ja hevosmiesten päivänä.

Suomen kansan vanhoissa runoissa kuvataan pyhää Tapania: ”Tapan on hevosten herra, sula (= hyvä, laupias) suihtien (= suitsien) sukija.” Kantelettareen sisältyvässä Neitsyt Maarian virressä kerrotaan tallirenki Tahvanuksesta, joka kaitsee jouluyönä ruman Ruotuksen eli kuningas Herodeksen hevosta. Runon pohjana on vanha eri puolilla Eurooppaa tunnettu legenda, mutta vain meillä pohjoisessa runossa esiintyy tallirenki Tahvanus. Kuinka on selitettävissä, että Stefanus, kuoliaaksi kivitetty ensimmäinen marttyyri, on päätynyt tallirenki Tahvanukseksi, Talli-Tapaniksi?

On arveltu, että germaaniset kansat ovat keskitalvella viettäneet vanhaa pakanallista hevosjuhlaa uhriaterioineen ja kilpa-ajoineen. Jotta vanha pakanallinen juhla olisi saatu nivotuksi kristilliseen jouluun, annettiin pyhälle Tapanille hevosmiehen ominaisuuksia ja häntä alettiin pitää hevosten suojelijana. Näin oli helpompi siirtyä pakanallisen hevosjuhlan vietosta juhlimaan pyhää Tapania. Vanhan pakanallisen juhlan jäänne näkyy kuitenkin vielä tapaninajelussa ja kenties tapaninpäivän ravikilpailuissakin.

Entäpä tapanintanssit, yksi tapaninpäivään liittyvä ilmiö? Pyhästä Tapanista kertovissa runoissa latinan sanaa sanctus ’pyhä’ vastaa sanan suomenkielinen mukaelma santta: ”Santta taitava Tapani”. Koska vierasperäinen sana on varmasti ollut monille outo, on säe saanut monin paikoin muodon ”Tanssas (= tanssi) taitava Tapani”. Runoissa Tapani tanssaa ”ovensuusta pöylän päähän”, ”pualiyästä pualiyähön”, ”jouluyönä korkeana joulujuhlana jalona”. Lieneekö tässä tapanintanssien alkuperä?

LIISA NUUTINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 20.12.2005.