Yksi isä ja monta äitiä

Viime syksynä kirjoitin tällä palstalla monikon käytöstä sellaisissa tapauksissa kuin lähteä lomille ja pieniin päin. Useat lukijat antoivat kirjoituksesta palautetta ja esittivät uusia, kiintoisia näkökohtia, jotka juttua valmistellessani eivät olleet käyneet mielessä. Eräs sellainen oli, miksi sana äiti sanassa äitienpäivä on monikossa mutta sana isä sanassa isänpäivä yksikössä.

Tapa viettää äitienpäivää ja isänpäivää on omaksuttu meille Yhdysvalloista. Äitienpäivää on Suomessa juhlittu vuodesta 1919 lähtien, isänpäivää paljon myöhemmin, vasta vuodesta 1970. Saattaa olla, että juuri tämä aikaero selittää sen, että nimitykset yksikön ja monikon käytön suhteen ovat eripariset. Nimityksenannossa on 1920-luvulla noudatettu kenties toisenlaisia periaatteita kuin 1970-luvulla.

Englannissa äitienpäivä on Mother's Day ja isänpäivä Father's Day. Sekä äitiä että isää tarkoittavat sanat ovat siis molemmat yksikössä. Yksikön kannalla ovat myös ruotsi ja saksa: morsdag ja farsdag, Muttertag ja Vatertag.

Suomi näyttää äitienpäivään tai isänpäivään rinnastuvien juhlapäivien nimissä suosivan monikkoa. On kansainvälinen naistenpäivä, kansainvälinen lastenpäivä, vainajainpäivä, pyhäinmiestenpäivä eli pyhäinpäivä. Isänpäivän lisäksi lienee vain yksi siihen rinnastuva merkkipäivä, jonka alkuosa on yksikön genetiivissä: ystävänpäivä.

Se, että puhutaan ystävänpäivästä eikä ystävien- tai ystäväinpäivästä, voi johtua halusta karttaa raskasta ja kankeaa ystävien-, ystäväin-monikkoa. Toinen mahdollisuus on, että yksikön käytöllä pyritään tähdentämään ystävyyden merkitystä. Yksikkö tekee ystävästä konkreettisen, todella olemassa olevan, tärkeän ja läheisen. Kyse on muusta kuin hyvänpäiväntutusta.

Päteekö isänpäivään sama selitys? Onko yksikön käytöllä sanassa isänpäivä ja monikon käytöllä sanassa äitienpäivä tarkoitus osoittaa, että isä on äitiä tärkeämpi? Tuskin. Tasa-arvon nimissä pitäisi siis olla joko isänpäivä ja äidinpäivä tai isienpäivä ja äitienpäivä.

Äideille ja isille tarkoitettujen merkkipäivien nimien yhdenmukaistaminen ei kuitenkaan suju ongelmitta. Jos äitienpäivästä tehtäisiin äidinpäivä, olisi luultavaa, että sana ainakin joidenkuiden puheessa muuttuisi äitinpäiväksi tai äirinpäiväksi. Isienpäivän hankaluutena taas olisi se, että se voisi liittyä paitsi sanaan isä myös sanaan isi. Jälkimmäiseen yhdistettynä päivästä tulisi paremminkin pienten lasten isien kuin kaikkien isien päivä.

Entä isäinpäivä? Olisiko se taas liian vanhahtavalta kuulostava, melkein kuin pyhäinpäivä tai vainajainpäivä? Toisiko se mieleen säkeen ”teit isäin astumaan” ja sulkisi nykyiset isät ulkopuolelleen?

Ehkä nykyinen käytäntö sittenkin on hyvä. Ehkä isänpäivä paremmin kuin isien- tai isäinpäivä sopii suomalaiselle isälle, hiukan yksinäiselle mutta lämminsydämiselle jörrikälle. 

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.5.2002.