Miksi pitkäperjantai on pitkä?

Miksi hiljaisen viikon perjantain nimessä on sana pitkä? Siinä yksi Kielitoimiston vuotuisista vakiokysymyksistä pääsiäisen alla. Monille asia on päivänselvä: pitkänäperjantaina muistellaan Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa, joten pitkä sopii hyvin kuvaamaan päivän surullista luonnetta.

Kirkossa tätä murheen päivää ilmennetään verhoamalla alttari mustaan ja toimittamalla jumalanpalvelus hiljaisesti, yleensä ilman urkuja ja kirkonkelloja. Aiemmin oli yleistä myös, että ihmiset tulivat kirkkoon mustiin pukeutuneina. Ja eikö vain sääkin ole pitkänäperjantaina usein surullisen harmaa! Lapsuudestani muistan, miten päivä tuntui pitkästyttävältä senkin takia, että silloin piti pysyä koko päivä kotona. Tämäkin ennen yleinen tapa lienee jo murentunut.

Itse emme ole pitkäänperjantaihin pitkää keksineet: tämä jo Agricolalla (1500-luvulla) esiintyvä sana on käännöslaina ruotsin lång-sanasta (aiemmin lang-). Jonkin verran on käytetty myös siitä suoraan mukailtua sanaa lankaperjantai, mutta tavallisemmin lanka on liitetty lauantaihin, kaiketi alkusoinnun takia: lankalauantai. Tämä pääsiäislauantain kansankielinen nimitys näyttää olevan taas yleistymään päin, sitä näkee jopa bussiaikatauluissa.

Vaikka pitkä liittyy meidän mielestämme itsestään selvästi tämän perjantain nimeen, muualla maailmassa ajatellaan toisin: nimitystä pitkäperjantai ei tapaa juuri muualta kuin Pohjoismaista. Murheen päivän teemaan liittyy tosin myös Saksassa käytettävä nimitys Karfreitag, jossa kar-osa on vanhaa saksaa ja merkitsee surua.

Muualla korostetaan kärsimyksen sijasta päivän suurta merkitystä kristikunnalle: kuolemallaan Kristus voitti kuoleman. Siihen viittaa englanninkielinen nimitys Good Friday ’hyvä perjantai’. Romaanisissa kielissä on enimmäkseen käytössä nimitys, joka merkitsee ’pyhää perjantaita’ (esimerkiksi ranskan Vendredi saint). Ei edes lähisukukielessämme virossa ole pitkääperjantaita vaan suur reede eli ’suuri perjantai’. Se on käännöslaina venäjästä ja heijastelee ortodoksisen kirkon perinnettä.

Pohjoismaiden ulkopuolella lienee perjantai ollut pitkä vain Englannissa, jossa ilmausta Long Friday saattaa vieläkin tavata, joskin vanhentuneena, nykyisen nimen Good Friday sijasta. Kun kristinusko aikoinaan levisi Pohjoismaihin lähinnä anglosaksien käännytystyön tuloksena, on mahdollista, että kristillistä käsitteistöä ja myös juhlapäivien nimityksiä on tullut Englannin suunnalta. Pitkä on jäänyt tänne periferiaan senkin jälkeen, kun se englannin kielessä on vaihtunut hyväksi.

Pitkän säilyminen kertonee jotain myös pohjoismaisesta kansanluonteesta ja sen vaikutuksesta uskonnolliseen ajatteluun: täällä on puhdasoppisuuden ajoista asti (1600-luvun lopulta) korostettu kärsimyshurskautta, joten pitkäperjantai on ollut pääsiäisajan juhlista jopa tärkeämmällä sijalla kuin pelastuksen iloa kaikuva pääsiäinen. Perjantaita on juhlistettu aikoinaan jumalanpalveluksilla, jotka kestivät pitkälle iltapäivään. Joissain lähteissä pitkänperjantain nimeä selitetäänkin tällä seikalla. Mutta se ulottuu siis paljon kauemmas menneisyyteen.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.4.2000.