Puolikuun valoa

Kansainvälisen Punaisen Ristin rinnakkaisjärjestönä islamilaisissa maissa toimii Punainen Puolikuu.

Miksi puolikuu, tunnuksenahan on selvä kuun sirppi? Järjestön nimen käännökset Euroopan kielissä ovat kahtalaiset: esimerkiksi ruotsin Röda Halvmåne, saksan Rote Halbmond ja italian Mezzaluna Rossa ovat sananmukaisesti punaisia puolikuita, mutta englannin Red Crescent ja ranskan Croissant-Rouge merkitsevät uudenkuun jälkeistä kasvavaa kuuta, yläkuuta. Samaa ristiriitaa kuvastaa antiikin roomalaisten valehteleva kuu, luna mendax: kuu ei kasvakaan C:n muotoisena (latinan crescere ’kasvaa’) vaan päinvastoin D:n muotoisena (decrescere ’vähetä’). Lisäksi osassa kieliä puolikuu määritellään suurpiirteisesti: kuu on puolikas silloin, kun siitä näkyy puolet tai vähemmän.

Kuviona kuunsirppi juontuu jo islamia edeltävän ajan Mesopotamiasta, hedelmällisen puolikuun alueelta. Siellä hallitsijan kuvaa kahden puolen reunustaneet aurinko ja kuu symboloivat hänen universaalia herruuttaan. Myöhemmin aurinko kutistui tähdeksi kuunsirpin sisäpuolelle. Tähditetty puolikuu otettiin osmanien valtakunnan tunnuksiin 1500-luvun alussa, jolloin hallitsijana oli laajoja alueita valloittanut Selim I.

Monet islamilaiset maat ovat sittemmin ottaneet puolikuun lippuunsa, esimerkiksi osmanivaltion jälkeen perustettu Turkin valtio, Tunisia ja Egypti. Islamin symboliksi sirppimäinen puolikuu alkoi vakiintua länsimaisissa mielikuvissa juuri osmanivaltion aikana. Ristin ja puolikuun taistelu oli pitkään ilmaus, jolla tarkoitettiin turkkilaisten laajentumispyrkimyksiä 1500-luvun Euroopassa.

Voisarvena tunnetun puolikuun, croissantin, syntyhistoria liittyy tarinan mukaan sekin Turkkiin. Kun turkkilaiset piirittivät 1683 Wieniä, kaupungin leipurit heräsivät meteliin, hälyttivät apua ja estivät hyökkäyksen. Palkkiokseen he saivat etuoikeuden valmistaa tapauksen kunniaksi leivonnaisen. Se sai nimekseen Hörnchen, pikku sarvi, joka viittasi turkkilaisten puolikuuhun. Sittemmin sarvi on maistunut aamukahvilla muuallakin, esimerkiksi Roomassa aamiaissarvi on cornetto.

Toinen tarina kertoo, että croissantin isä oli muuan wieniläinen, joka palkkioksi urhoollisuudestaan piirityksen aikana sai turkkilaisilta takavarikoituja kahvisäkkejä. Hän perusti Wieniin ensimmäisen kahvilan ja keksi tarjota kahvin kanssa kuunsirpin muotoisia leivonnaisia. Ranskaan croissantin toi kuningatar Marie-Antoinette 1770 kotimaastaan Itävallasta.

Meikäläisissäkin keittiöissä on leivottu sarvia ja tehty puolikuita pikkuleipämuoteilla. Keittiövälineitä on myös italian puolikuu, mezzaluna. Se on kaarevateräinen kaksikahvainen leikkuri, jota meillä nimitetään keinuveitseksi.

Kuun vaiheisiin on varhaiskantaisessa ajattelussa muun muassa meillä liittynyt monenlaisia uskomuksia. Yleisen uskomuksen mukaan alakuu hävittää, yläkuu kasvattaa. Niinpä kaikki, mille toivottiin kasvua tai runsastumista, tehtiin entisaikaan yläkuulla, kasvavan kuun aikaan, ja mille vähenemistä tai loppua, alakuulla, vähenevän kuun aikaan. Siten esimerkiksi kylvön aika osutettiin yläkuulle ja avioliiton hedelmällisyys turvattiin solmimalla se yläkuulla. Rikkaruohot ja syöpäläiset pyrittiin hävittämään alakuulla.

Mutta missä voimme nähdä lähimmät puolikuut? Vaaleina kaarina omien kynsiemme tyvessä.

MARJATTA VILKAMAA-VIITALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 8.6.2004.