Siirry sisältöön
Haku

Teitittely ja sinuttelu sekaisin

Suositussa kotimaisessa tv-sarjassa seurataan erään päähenkilön vaalikampanjaa. Nykytyyliin hän on toimittajien riepoteltavana. Korvaan tarttuu haastattelurepliikki: ”Millaisiin toimiin te olette ryhtyneet puolustaaksesi seksuaalisia vähemmistöjä?”

Puoliuninen kielenhuoltaja havahtuu kotisohvalla: Mitä kummaa! Ensinnäkin teitittelyverbi on siinä monikossa, mitä virhettä tosin kuulee valitettavan paljon (po. olette ryhtynyt). Mutta että vielä teitittely- ja sinuttelumuoto samassa virkkeessä!

Olisin ehkä luullut kuulleeni väärin, ellen olisi törmännyt samanlaisiin elävän elämän tapauksiin edellisenä syksynä, kun luin ylioppilaskirjoitusten äidinkielenkokeen uuden lajin, tekstitaidon, suorituksia. Yhtenä tehtävänä oli laatia kirje tekstissä esiintyneelle tunnetulle näyttelijälle ja pyytää häntä vierailemaan koulun luontotapahtumassa. Kokelaan piti siis osata laatia kirje keski-ikäiselle julkimolle: valita sovelias tyylilaji ja päättää, miten aloitetaan, miten puhutellaan, miten asia esitetään, miten lopetetaan.

Useimmat kirjoittajat päättivät, että nyt jos koskaan on teitittelyn  paikka, ja aloittivat juhlavasti te-puhuttelulla. Mutta yllättävän harvalla linja piti loppuun saakka. Monilta teitittelymuoto repsahti jo parin kappaleen jälkeen, ja ilman estoja jatkettiin sinuttelulla. Loppupuolella saattoi joillekin tulla ryhdistyksen puuska ja teitittely tuli taas mieleen.

Mutta vielä kummallisempaa tuli vastaan: puhuttelumuoto saattoi vaihtua kesken kappaleen ja jopa kesken virkkeen: ”Luin Teistä kertovan artikkelin, jossa kerroit itsestäsi ja työstäsi.” ”Teidän loistavat näkemyksesi luonnonsuojelusta – –.” Jos siis tunnet, että aikasi ja innostuksesi riittävät, toivomme teidän saapuvan vieraaksemme.”

Tällä palstalla on ollut ennenkin juttua siitä, miten nuori polvi ei hallitse teitittelymuotoa mm. joutuessaan virallisiin puhetilanteisiin yleisönpalvelutehtävissä. Tämä tekstitaidon tehtävä osoitti, että kirjallisen teitittelyn hallinta on vähintäänkin yhtä hukassa.

Mistä se voisi johtua? Kenties koulunsa juuri päättävä nuori ei ole käytännössä joutunut lainkaan tekemisiin teitittelyn kanssa. Hänen maailmaansa ovat olleet lähinnä koti, koulu ja kaveripiiri. Ketä siellä teititeltäisiin?

Tästä pääsinkin sujuvasti ikäpolveni lempiteemaan ”kyllä minun nuoruudessani”: teitittelyä harjoiteltiin päivittäin koulussa, sillä opettajat yleensä vaativat sitä. Ehdotankin, että koulu, jonka päälle näkyy kaatuvan kasvatusvastuu muutenkin, ottaisi ohjelmaansa teitittelyn teemaviikon.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.3.2008.