Päätöntä äätöntä
Suomalaiset ovat syystä olleet ajoittain närkästyneitä siitä, miten urheilijoidemme tai poliitikkojemme nimet on ulkomaiden viestimissä kirjoitettu. Väyrysestä on surutta tehty Vaeyrynen ja Räikkösestä Raeikkoenen, Sirviöstä Sirvioe, Törmäsestä Toermaenen. Tiedä, vaikka lausuisivatkin nimet toisin kuin koto-Suomessa.
Nykykielistetyssä Raamatussa neuvotaan kuitenkin ottamaan ensin hirsi omasta silmästä ja sitten vasta roska toisen silmästä. Tarkemmin katsoen syyttömiä emme ole mekään.
Monet ulkomaiset henkilön- ja paikannimet menettävät erikoiskirjaimensa tai tarkemerkkinsä heti suomalaisiin lehtiin ilmaantuessaan ja saavat sen mukaisesti vääristyneet ääntöasut. Kun Turkin ulkoministerin nimi kirjoitetaan Tansu Ciller, syntyy suomalaiselle mielikuva, että sukunimi ääntyy k:llisena (Killer!) tai mahdollisesti s:llisenä, ei ts:llisenä, kuten nimen oikea kirjoitusasu (Çiller) kertoo.
Jopa suhuässän kirjoittamisen väittävät monet tuottavan kohtuuttomia vaikeuksia, vaikka tavallisimmat näppäimistöltä löytymättömät kirjaimet voisi tehdä tietokoneeseensa esimerkiksi makroiksi.
Ongelma ei kuitenkaan koske pelkästään ulkomaisia nimiä. Tarkemerkkejä tarvitaan myös kotimaisiin nimiin, jos ne aiotaan kirjoittaa oikein.
Saamen kieli on saanut maassamme virallisen aseman, saamenkielisiä nimiä löytyy pohjoisen Suomen kartoilta ja saamenkieliset etunimet ovat päässeet tämänvuotiseen nimipäiväalmanakkaan. Kun lapsi kastetaan esimerkiksi nimelle Bázá, Jálbmár tai Juŋgi, nimet tulisi voida viedä näissä muodoissa myös rekistereihin, niin että ne tulostuisivat rekisteriotteisiin oikein.
Nykyisin esimerkiksi Väestörekisterikeskuksesta henkilönnimet löytyvät vain suuraakkosin ja tarkkeiden olemassaolon ilmaisee nimen jäljessä oleva tähti. Kuinka voi tietää, mitä merkkiä tuon tähden on tarkoitus korvata ja minkä kirjaimen kohdalla?
Suuraakkosten käyttö peittää myös supisuomalaisten nimien erilaiset kirjoitustavat, esimerkiksi sukunimissä Halla-aho (sukunimen pohjana talonnimi) ja Halla-Aho (kaksiosainen avionimi), Latva-aro (pohjana oleva talonnimi perustuu luontopaikan nimeen) ja Latva-Aro (taustalla Aro-nimisestä talosta erotetun, Latva-määritteellä tarkennetun osatalon nimi). Entä kirjoitetaanko de la Cruz, de La Cruz vai De La Cruz?
Ehkä kyse ei olekaan kielipolitiikasta, muiden kielten alistamisesta suomen kielen merkkijärjestelmään. Ehkä kyse ei ole myöskään toimittajien ja viranomaisten välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta kirjoittaa henkilönnimiä niin kuin asianomainen itse oman nimensä kirjoittaa tai paikannimiä niin kuin asianomainen maa haluaa, kuten YK suosittaa.
Ehkä kyse on vain kehittymättömästä tekniikasta, puutteista, jotka ajan mittaan korjaantuvat. Ehkä tulevaisuudessa saamme myös sähköpostitse ja Internet-sivuilta kaikki merkit korrekteissa muodoissaan. Tätä sivistysvaltiolle kuuluvaa tekniikan ihmettä odotellessa – bittinikkarit asialle!
SIRKKA PAIKKALA