Käpälöintiä

Keväällä tiedotusvälineissä käsiteltiin laajasti sukupuolista häirintää. Keskustelun alkuna olleesta tapauksesta selvityksen tehnyt juristi käytti tiedotustilaisuudessa sanaa käpälöinti, jota hän anteeksi pyytäen nimitti rahvaanomaiseksi ilmaukseksi. Arkista puhekieltä se onkin, mutta mitä se oikein tarkoittaa?

Sanakirjojen mukaan käpälöiminen on käsin pitelemistä, koskettelemista, kopeloimista. Kopeloiminen puolestaan määritellään käsillä tunnustelemiseksi tai tavoittelemiseksi. Yksityiskohtainen toteutus vaihtelee, mutta samantapaista toiseen ihmiseen kohdistuvaa toimintaa ilmaistaan myös muun muassa verbeillä hipelöidä, hypistellä, kouria, klähmiä, kähmiä, lääppiä, näpelöidä, puristella, sormeilla, taputella. Suomen kielen seksisanakirjassa tämäntapaisia seksuaalissävyistä tai sellaiseksi tulkittavaa koskettelua kuvaavia verbejä on yli sata.

Yksinkertaisimmillaan käpälöinti on tietysti käpälällisen eläimen toimintaa. Kun kissa tai koira tavoittelee raajallaan jotain, se käpälöi. Karhu käpälöi mehiläispesiä etsiessään hunajaa.

Käpälöidä-verbi on Suomen murteiden sanakirjan arkistotietojen mukaan läntinen ilmaus, ja sillä on useita merkityksiä tai käyttöyhteyksiä. Keski-Pohjanmaalla Perhossa hätistellään jälkikasvua: ”Pois lapset täältä, ei leipiä saa käpälöijä.” Ja Alavudella: ”Älä käpälöötte joka paikkaa niillä paskanyrkiilläs.”

Kun laihialainen pitkästä aikaa tapaa hyvän tuttavansa, hän ehdottaa kättelyä: ”Eikähän oteta ja oikeen käpälöörä.” Kerrotaan, että kun isonvihan aikaan Pälkäneellä venäläiset pääsivät voitolle, suomalaiset säntäsivät käpälämäkeen eli pakoon: heidän ”täyty lähteek käpälöitteen”. Myös hidasta, kömpelöä ja vetelää työntekoa on kansanomaisesti nimitetty käpälöimiseksi. Pöytyällä käpälöidä-verbiä on käytetty käsin pitelemisestä, hoitamisesta: ”Ei se mittään tee mukko sitä lastas siäl käpälöittee.”

Erilaista käsin koskettelua tarkoittava käpälöidä-verbi on sävyltään voittopuolisesti kielteinen. Puheessa sitä käytetäänkin usein kieltolauseissa: ”Älä käpälöi” tai ”Ei saa käpälöidä”. Negatiivinen sävy syntyy siitä, että toiminta on käpälöinnin kohteen kannalta – tai jonkun muun mielestä – epämieluisaa ja paheksuttavaa. Sen sijaan kättelemistä eli "kämmentämistä" tarkoittava käpälöidä-verbi on sävyltään myönteisen leikkimielinen. Kätteleminen on vastavuoroista toimintaa: osapuolet kohtelevat toisiaan samalla tavalla.

Seksuaaliselle häirinnälle on tunnusomaista, että se on yksipuolista ja ei-toivottua käyttäytymistä, joka kielloista huolimatta jatkuu tai toistuu. Tätä ”rahvaanomainen” käpälöidä-verbi osaltaan varsin ilmeikkäästi kuvaa.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 19.6.2001.