Mission poluilla

Miten ihmeessä vielä parikymmentä vuotta sitten selvittiin ilman sanaa missio? Nykyään ei taida olla niin pientä nyrkkipajaa, etteikö sillä olisi ikioma missionsa. Yrityksen tai laitoksen missiona voi olla, että se tarjoaa mahdollisimman hyviä tuotteita tai palveluja. Sädekehää voi vielä kiillottaa liittämällä missioon vaikkapa jotain kehitysmaa- tai ympäristömyönteistä.

Jokaisella itseään kunnioittavalla yliopistolla ja tutkimuslaitoksella on myös missio; Lapin yliopistolla näkyy olevan juhlava ”missionaarinen tavoite” edistää pohjoisten alueiden tuntemusta. Elokuvalla voi olla yhteiskunnallinen missio. Ja jonkin uutisen mukaan Yleisradiolla on missio hukassa.

Mission parina esiintyy usein toinen suosikkisana, visio. Tämä voimakaksikko vetää puoleensa muita yritysjohdon mantrasanoja, sellaisia kuin strategia ja arvot. Missio ja visio ovat nykyään keskenään suloisessa merkityssolmussa.

Mainituissa esimerkeissä missio merkitsee tärkeää tehtävää tai tavoitetta. Niin vakiintuneelta kuin mission tällainen käyttö jo tuntuukin, kyseistä merkitystä ei näy vielä juuri muualla kuin tänä syksynä ilmestyvässä sähköisessä Kielitoimiston sanakirjassa. – Visio puolestaan merkitsee tulevaisuudenkuvaa.

Vaikka missio sopii hyvin suomalaisen suuhun, se on lainasana, samaa juurta muuten kuin kirkollinen sana messu, joka on jumalanpalvelusuudistuksen myötä kokenut maineenpalautuksen ja jota on alettu taas käyttää ehtoollisjumalanpalveluksen merkityksessä.

Niin messu kuin missiokin juontuvat keskiaikaisen jumalanpalveluksen päätössiunauksesta ”Ite, missa est”, sananmukaisesti: Menkää, on lähetetty. Missa-sanalla on lähettämisen lisäksi päättymisen merkitys, joten päätössanat voidaan suomentaa myös: Menkää, [kokous] on lopussa.

Missio (ruots. ja engl. mission) esiintyy lähettämisen merkityksessä monien vieraskielisten lähetysjärjestöjen nimissä. Suomessa missio-sanaa alkoi näkyä ensimmäiseksi suurten evankelioimistapahtumien yhteydessä. Ensimmäinen niistä oli 1980-luvulla järjestetty Missio Helsinki, jossa pääpuhujana oli kuuluisa julistaja Billy Graham. Mission tämä merkitys näkyy jo sanakirjoissa.

Viime vuosien ns. poliittisen korrektiuden eli yltiökorrektiuden ilmapiirissä on lähetys-sanakin joutunut epäilyksen alaiseksi: ei kai vain sanassa ole ylhäältäpäin tulevaa yksisuuntaisen toiminnan henkeä, ei kai se vain ilmennä eriarvoisuutta lähettäjien ja lähetyksen kohteiden välillä? Eräissä lähetysjärjestöissä onkin viime aikoina tehty nimenmuutos: lähetys-sana on korvattu neutraalimman tuntuisella missiolla. Niinpä entinen Mustalaislähetys on nyt Romano Missio, ja Helsingin Kaupunkilähetyksessä on meneillään muutos modernin epäkielelliseksi nimeksi HelsinkiMissio.

Ainakin HelsinkiMissiota katsellessa miettii, kannattaako vanhaa vakiintunutta nimeä ryhtyä muuttamaan. Tosin siinä voi nähdä – ensin mieleen tulevan ’suuren evankelioimistapahtuman’ merkityksen lisäksi – mission alussa esitellyn ’tärkeän tehtävän’ merkityksen yhtyneenä vaikuttavasti sanan perinteiseen ’lähetyksen’ merkitykseen.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 9.11.2004.