Koiden ja noitien kauhu

Kiusaavatko noidat tai madot? Oletko laihtunut niin, ettet enää juuri varjoa heitä? Vuosisatojen takaisten yrttikirjojen mukaan paras lääke on silloin koiruoho. Siitä haudutettu rohto maistui kyllä karvaalta, mutta uskomuksen mukaan yrtti oli sitä voimallisempaa, mitä pahempi tai vahvempi sen maku ja tuoksu olivat.

Etelä- ja Länsi-Suomessa kasvista käytetty nimi koiruoho kertoo, että kyseessä on kelpo hyönteiskarkote. Samaan viittaa itämurteinen mali, joka on lainaa kasvin ruotsinkielisestä nimestä malört; ”koiyrtti” on sekin. Kuivatuilla koiruohoilla on häädetty koita vaatekomeroista, ja yrttejä on levitelty lattioille torjumaan syöpäläisiä. Jauhettua malia kerrotaan lisätyn myös kirjojen sitomiseen käytettyyn liimaan, jotta kirjatäit ja muut tuholaiset eivät jäytäisi kallisarvoisia teoksia. Sanotaan nykypuutarhojen kirvojen ja punkkienkin pakenevan malikeitettä.

Ihmisen sisuksia kalvavia matoja on koiruoholla myös häädelty, mutta tämä keino on parasta unohtaa. Tässä harmaanvihreässä kasvissa, joka on viime vuosikymmeninä kovasti harvinaistunut, on näet hermostoa lamauttavaa myrkyllistä tujonia. Sama aine siirtyi mukana, kun koiruoholla alettiin maustaa absinttina tunnettua ja monet rappeuttanutta alkoholia. Nimensä juoma sai malin tieteellisestä lajinimestä absinthium. Myös vermuteille ja joillekin likööreille vahva yrtti antaa säväyksensä; saksaksi koiruoho onkin Wermut.

Koiruoho kuuluu Artemisia-sukuun, ja sen sukulaisia ovat esimerkiksi allergioita aiheuttava pujo ja tuttu maustekasvi rakuuna. Artemis oli antiikin Kreikan villin luonnon ja metsästyksen jumalatar, joka sivutöinään auttoi naisia synnytyksessä. Niinpä koiruohoa on aikoinaan käytetty helpottamaan synnytys- ja kuukautiskipuja. Vaimoaan noidutuksi epäillyt mies puolestaan karkotti pahat henget piiskaamalla puolisoaan malikimpulla.

Artemisia-suvun kasveja kutsutaan marunoiksi. Muutaman sadan vuoden takaisessa kirjallisuudessa maruna tarkoitti nimenomaan koiruohoa; Elias Lönnrotkin nimitti vuoden 1860 kasviossaan tätä ikivanhaa hyötykasvia vielä koimarunaksi.

KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.7.2007.