Sillä näet nimittäin

Koulukieliopeista monelle tuttu rinnastuskonjunktioiden luettelo päättyy konjunktioihin sillä, näet, nimittäin. Tämä konjunktiokolmikko on myös kielen kaksitulkintaisuuteen perustuva sanaleikki, joka useimmiten toteutuu hokemana ”osta kiikari, sillä näet nimittäin”.

Tuon hokeman käyttökelpoisuus sanaleikkinä on huonontumassa. Kiikari-sanasta nimittäin kuulee ja tekstissäkin näkee yhä enemmän monikollista käyttöä myös yhdestä puhuttaessa (”katselin lintuja kiikareilla”). Kumpaa olisi yleiskielessä yhdestä kojeesta puhuttaessa suositeltavampaa käyttää, yksikköä kiikari vai monikkoa kiikarit?

Yksikkö näyttää verkkohakujen perusteella olevan yhdestä kiikarista puhuttaessa edelleen monikkoa yleisempi, ja tuore Kielitoimiston sanakirja on sekin yksikön kannalla: katsoa kiikarilla. Yksikön käyttöä tukevat myös semmoiset sanakirjankin mainitsemat vakiintuneet ilmaisutavat kuin ”hänellä on hyvät kaupat kiikarissa”, siis ’tiedossa, tähtäimessä’, tai ”saada jotakin kiikariin(sa)”; näissä monikko lienee edelleen harvinainen.

Mikä sitten on saanut kiikari-sanan monikollistumaan? Yksi syy voi olla se, että kiikari on samalla lailla selvästi kaksiosainen esine kuin vaikkapa housut, sakset tai silmälasit, joista käytetään monikkoa myös yksistä housuista tai silmälaseista puhuttaessa. Se, että kiikari on alkuaan omaksuttu suomeen yksiköllisenä, johtunee sanan alkuperästä: se on laina ruotsista (kikare), jossa niin ikään yhdestä kiikarista käytetään yksikkömuotoa.

Kiintoisa kysymys kuitenkin on, miksi monikollisuus on alkanut yleistyä juuri nykyisin, vaikka sakset- ja housut-sanojen malli on ollut tarjona jo vanhastaan. Yksi mahdollisuus on, että lisäpontimena olisi ollut englannin vaikutus, joka on kielessä lisääntynyt samoihin aikoihin kuin kiikarit-monikkokin on alkanut yleistyä. Englannissa näet käytetään monikkoa yhdestäkin kiikarista puhuttaessa: kiikari on binoculars tai field-glasses.

Yleiskielessä ensisijainen perusmuoto on yksiköllinen kiikari. Se on ilmeisesti edelleen tavallisempi, ja sitä tukevat myös kuvailmaukset, joihin yksikkö on vakiintunut.

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.4.2006.