Kielen valintamyymälässä
Kaikkea kielenkäyttöä voidaan tarkastella sarjana valintoja. Puhe ei ole koskaan pelkkää puhetta – se on myös tekoja: ilmoittamista, kysymistä, tavoittelemista, perustelemista, julistamista. Jokainen kielellinen teko voidaan toteuttaa monin vaihtoehtoisin tavoin. Jokaisella valinnalla on myös omanlaisensa seuraukset.
Erilaiset kielelliset valinnat kantavat mukanaan erilaisia merkityksiä. Lauseet Puu on talon edessä ja Talo on puun takana kuvaavat saman tilanteen eri näkökulmista. Hoitopoikkeama ei kuulosta samalta kuin hoitovirhe, eikä ole yhdentekevää, puhutaanko julkisuudessa köyhyydestä, vähävaraisuudesta vai hyvinvointivajeesta.
Erilaiset ilmaukset herättävät mielessä erilaisia mielikuvia, tunteita ja asenteita.
Erityisen selvästi kielelliset valinnat tulevat esiin ideologisesti latautuneissa aiheissa. Sama ihminen voidaan esitellä eri yhteyksissä vapaustaistelijana ja terroristina. Mikä on yhdelle viholliskohteiden poistamista tai taistelua pahuutta vastaan, on toiselle kansanmurha.
Sana puolustusvoimat luo erilaisia mielikuvia kuin armeija tai sotalaitos. Suomen vuoden 1918 tapahtumia on nimitetty kiivain äänenpainoin vuoroin esimerkiksi sisällissodaksi, vapaussodaksi, kansalaissodaksi, veljessodaksi ja punakapinaksi.
Valinnalla on väliä. Eri ilmaukset lähestyvät samaa asiaa eri tavoin, ja jokainen puheentapa kantaa mukanaan omanlaistaan arvo- ja uskomusmaailmaa. Kieli ei ainoastaan kuvaa todellisuutta vaan myös luo sitä.
Arkipäiväisetkin kielelliset valintamme korostavat asioista joitakin puolia, peittävät toisia ja saavat näin todellisuuden näyttämään tietynlaiselta.
Sana valinta voi tuntua tässä yhteydessä sikäli harhaanjohtavalta, että se saa kielenkäytön vaikuttamaan tarkkaan suunnitellulta. Todellisuudessa valtaosa ratkaisuistamme on tiedostamattomia.
Olemme tottuneet puhumaan asioista tietyillä tavoilla. Myös kulttuuri ohjaa kielenkäyttöämme. Lakikieleen on vakiintunut arvokas ja pitkävirkkeisyydessään raskaslukuinen tyyli. Tutkimuksen tekijä voi tuntea painetta esittää oman tulkintansa ainoana mahdollisena välttämällä itseensä viittaavia ilmaisuja kuten mielestäni tai tulkintani mukaan.
Puhe kielellisistä valinnoista muistuttaa siitä, että kieltä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Voimme tulla tietoisiksi omasta ja toistemme kielenkäytöstä ja pohtia, mitä milloinkin kielellämme teemme – ja haluaisimmeko tehdä jotakin toisin.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 19.10.2008.