Flunssan kourissa
Nenä tuhisee, silmiä kirvelee, päätä särkee, nieleminen tekee kipeää, yskittää, on kuumetta. Flunssa on iskenyt.
Flunssaksi nimitetään yleisesti paitsi erilaisia kuume- ja vilustumistauteja myös varsinaista influenssaa. Monet ihmiset käyvät syksyisin terveyskeskuksessa saamassa ”flunssarokotteen”. He saattavat silti sairastua, sillä kyseessä on influenssarokote, joka tehoaa vain tiettyihin epidemioita aiheuttaviin viruksiin (mm. influenssa A ‑virukseen ja influenssa B ‑virukseen). Flunssan eli nuhakuumeen aiheuttavia viruslajeja on ainakin 200 erilaista. Eri tauteja on oikeastaan saman verran, vaikka oireet ovat samankaltaisia.
Kansainvälinen sana influenssa juontuu latinan sanasta influentia, joka tarkoittaa virtausta. Nimityksen on selitetty perustuvan siihen, että tähdistä uskottiin virtaavan ihmiseen nestettä, joka aiheuttaa taudin. Eräillä laajoilla influenssaepidemioilla on omat nimityksensä: aasialainen (1957), hongkongilainen (1968) ja moskovalainen influenssa (alkoi 1947). Vuosina 1918–1919 raivonnut influenssaepidemia espanjantauti vaati ainakin 20 miljoonan ihmisen hengen.
Influenssa on yksi niistä harvoista lääketieteen vierasperäisistä termeistä, jotka on omaksuttu ja mukautettu kansankieleen. Murteissa esiintyviä lyhentymämuotoja ovat mm. flunssa, fluntsa, flenssu, lenssu, lensu, lentsu, lunssa ja luntsa.
Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa flunssan nimityksenä on romoska, pohjoisempana romuska. Verbit romustaa ja romostaa tarkoittavat murteissa vilustamista, kolottamista. Nimitykset ovat samaa kantaa kuin rojua ja rämää tarkoittava romu ja ääntä kuvaileva romista.
Flunssa ja
influenssa ovat siis eri asioita. Lääketieteessä niillä on omat viralliset
nimityksensä: nuhakuume ja influenssa. Arkipuheessa käytetään flunssa-sanaa riippumatta siitä, mikä
virus sairauden on aiheuttanut.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 26.11.1996.