Palkkaisitko jouhean?
Onko kukonaskel pitkä vai lyhyt? Onko matalalento nopeaa vai hidasta menoa? Voiko kärvistellä ilman, että palelee? Kieli on täynnä sanoja, joiden merkitys ei ole aivan täsmällinen vaan saattaa eri ihmisten mielessä paljonkin vaihdella. Tällaisista merkityskiistoista syntyy joskus iso riita, jossa voi yrittää käyttää sanakirjaa tuomarina.
Yksi kiistaa aiheuttanut sana on jouhea. Mikä on sen oikea äänneasu? Toisethan puhuvat juoheasta. Kumpi on oikein ja mitä sanoilla täsmällisesti tarkoitetaan? Nykyistä yleiskieltä kuvaavan Suomen kielen perussanakirjan mukaan kolme samanoloista sanaa jouhea, juohea ja juoheva ovat synonyymeja eli tarkoittavat samaa. Niillä on kaksi merkitystä. Ensinnäkin sanoilla tarkoitetaan tasaisen letkeää, joustavaa, maltillista ja rauhallista, niin että voidaan vaikka puhua juohevasta esitystavasta. Sanojen merkitys on ’leppoisa, mukava’; tästä on kirjassa esimerkkinä sanapari juoheva ukko.
Perussanakirja kuvaa sanojen nykyistä yleiskielistä käyttöä. Sanakirjaa tehtäessä käytössä olleiden sana-aineistojen perusteella jouhea näyttääkin tavallisimmin tarkoittavan sujuvaa: sanomalehti saattaa kertoa uuden reitin vievän Jyväskylään entistä nelostietä jouheammin. Monen kielitajussa sana kuitenkin tarkoittaa aivan päinvastaista eli hidasta.
Koska kyseessä on murresana, voidaan selitystä etsiä myös Suomen murteiden sanakirjasta. Siinä sana juohea on selitetty Perussanakirjaa konkreettisemmin. Ykkösmerkitys ei ole vain ’tasaisen letkeä’ vaan ’tasaisen loiva’, esimerkiksi Nurmijärvellä ranta voi ”laskee juaheesti järvee”. Lisäksi juohea merkitsee vakavaa, rauhallista ja tasaista; juohealleen tarkoittaa paitsi ’tasaisesti’ myös ’verkkaan’ eli ’hitaasti’. Jouhevalla saatetaan kuvata myös salskeaa, ja juoheilla tempuilla tarkoitetaan hauskoja temppuja.
Sanallamme on siis paitsi useita rinnakkaisasuja myös paljon merkityksiä. Tavallisesti tämäntapaisten sanojen merkityksen epätäsmällisyys ei juuri haittaa, mutta on sillä joskus dramaattisetkin seuraukset. Näin ainakin sille työnhakijalle, jonka työskentelyä hyvää tarkoittava suosittelija kuvasi jouheaksi, hänen mielestään kun sellainen työnteko eteni sujuvasti ja varmasti. Työhönottajan mielestä sana kuitenkin viittasi hitauteen, eikä jouhea työskentelytapa siis ollutkaan suositus dynaamista työpaikkaa haettaessa.
RIITTA ERONEN