Pallollisen pelin pelillinen hallinta

”Se oli ajallisesti ja urheilullisesti paras kilpailuni”, hehkutti tunnettu ralliautoilija uransa tähtihetkeä. Höristin korviani. Urheilukieltä huonosti tuntevalle eivät ajallinen ja urheilullinen tässä yhteydessä oikein avautuneet. Ajallinen tuo ensimmäisenä mieleen jotain sellaista kuin ”romaanin ajallinen tausta” tai ”tapahtumien ajallinen järjestys”. Samaan yhdistyi mielessäni myös johdos ajallisesti: ”ajallisesti yhteen kuuluvat asiat”; sitten muistui mieleen myös ’ajassa mitattavan’ merkitys: ”On ajallisesti sama, kulkeeko matkan junalla vai bussilla.” Rallimies muisteli kuitenkin kilpailua, jossa hänellä oli paras aika.

Myös urheilullisesta tuli ensimmäisenä mieleeni jotain urheiluhenkistä, kuten urheilullinen pukeutumistyyli. Voidaan tietenkin puhua myös kisojen urheilullisesta annista, joka lienee vähän lähempänä ”urheilullisesti parasta kilpailua”, siis kilpailua, joka on urheilusuorituksena paras.

Urheiluselostajien puheesta on viime aikoina tarttunut korvaani usein vastaavia -llinen-adjektiiveja, joiden merkitys on hämärä. Mitä esimerkiksi tarkoittaa joukkueen kiekollinen peli, se joka on välillä hyvää ja välillä huonoa?

Tämä yleinen johdostyyppi -llinen voi ilmaista johonkin kuulumista (kansallinen), johonkin mahtuvaa määrää (kupillinen) mutta hyvin usein jonkin omistamista tai jollakin varustamista (onnellinen). Kiekollinen on siis ’kiekolla varustettu’. Mutta mitä se tarkoittaa pelin yhteydessä? Voisiko siis olla myös kiekotonta peliä? Ei varmaankaan, mutta pelissä voi kyllä olla kiekollisia pelaajia, siis niitä, joilla on kiekko hallussaan, ja toisia, niitä kiekottomia pelaajaraukkoja.

Yhtä huonosti kuin jääkiekon kiekollinen peli avautuu monien pallopelien vastaava pallollinen peli. Joukkueella voi olla esimerkiksi pallollinen ja sen myötä pelillinen hallinta. Ja samoin kuin kiekollisia on myös pallollisia pelaajia, joiden pallonkäsittelyä seurataan silmä kovana.

Urheilupelien maailmassa näyttää sana pelillinen elävän nyt hyvin monipuolista muotisanaelämää: joukkue voi tavoitella pelillistä ja taloudellista onnistumista tai edes hyvää pelillistä tulosta, se voi kokea pelillisen pettymyksen tai menestyksen, sen pelillistä kuntoa tai tasoa kohotetaan pelillisin harjoituksin ja sillä voi olla myös pelillinen johtaja.

Viimeistään pelillisen käytön tarkastelusta tulee mieleen kysymys, ovatko mainitut urheilukielen -llinen-adjektiivit ylipäätään tarpeen. Ne ovat usein epäselviä ja tyyliltään huonoja. Miten ennen niitä selvittiin? Ettei vain olisi unohtunut suomen kielen kätevä ominaispiirre, yhdyssanojen muodostaminen. Monen pelillisen ilmauksen sijasta voisi käyttää vakiintunutta peli-alkuista yhdyssanaa: pelitulos, pelimenestys, pelikunto, pelitaso, peliharjoitus, pelinhallinta, pelinjohtaja.

Pelillinen käyttäytyy, niin kuin muotisanoilla on tapana: se on leviämässä urheilupeleistä muuhunkin käyttöön. Niinpä ennen joulua mainostettiin jotain Muumi-peliä ”pelillisenä seikkailuromppuna”.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.2.2004.