Lisää löylyä!

Sauna on ollut suomalaisten monitoimitila. Siellä on tehty erilaisia töitä, kuten osoittavat esimerkiksi sanat pellavasauna, mallassauna, palvisauna ja pyykkisauna. Se on toimittanut myös hoito-, kuntoutus- ja synnytyslaitoksen virkaa, mistä kertovat kuppaus-, hieroma- ja lapsisauna.

Varsinaisesti sauna kuitenkin on ollut ja on kiukaan lämmössä hikoilemista, löylyn ottamista ja peseytymistä varten. Sana sauna tarkoittaakin paitsi saunarakennusta tai -tilaa myös kylpemistä ja peseytymistä, mikä näkyy esimerkiksi sellaisissa ilmauksissa kuin sauna on kerran viikossa ja juhannussauna. Saunaan meneminen ja saunassa käyminen tarkoittavat saunomista. Saunoa-verbi on alkuaan länsisuomalainen ilmaus; Itä-Suomessa saunoja on entisaikaan mennyt kylpyyn, käynyt kylvyssä.

Verbillä kylpeä on useita merkityksiä. Se tarkoittaa joko pelkästään löylyssä olemista ja etenkin vihtomista tai saunomista kokonaisuudessaan, siis myös peseytymistä. Kaupunkioloissa sana kylpeminen alkoi tarkoittaa ammekylvyssä käymistä. Puhdistautumisen lisäksi kylvyillä voidaan hoitaa kauneutta ja terveyttä, kun otetaan vaikkapa savi-, muta-, höyry- tai auringonkylpyjä.

Sana kylpeä on vanhastaan ollut tuntematon Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Siellä ja paikoin muuallakin Länsi-Suomessa on puhuttu vihtomisesta. Kun läntisen vihdan itäinen pari on vasta, voisi odottaa, että Itä-Suomessa vastottaisiin. Vastoa-verbi on kyllä olemassa, mutta ei sitä juuri käytetä.

Vihtomisesta on eri puolilla Suomessa käytetty muitakin sanoja. Joku ropsii, joku toinen taas ropsuttelee, ropsuttaa, ropottaa, reputtaa tai röpöttelee. Syntyy mielikuva kevyestä ripsumisesta, jolla lapsiakin voi opettaa nauttimaan vihtomisesta.

Suomi on mitä merkillisimpien maailmanmestaruuskilpailujen luvattu maa. Tietysti meillä on ryhdytty kilpailemaan myös löylyssä istumisen jalossa taidossa. Ei tämä laji kuitenkaan mikään uusi keksintö ole. Saunahulluja löylymiehiä tai löylyihmisiä on ollut ennenkin.

Oikea suomalainen ei mene lauteille valittamaan kuumuutta. Oikea suomalainen toteaa rempseästi: ”Kyllä nahka kestää saman löylyn kun kuivat seinähirrekki” (Kurikka). Jos joku kylpijä ei ole tyytyväinen löylynheittotahtiin, hän huikkaa: ”Hyvä sauna mutta pitkät löylynvälit!” (Laihia) tai ”Tervekätinen mies löylykipon varteen!” (Rantsila).

Saunassa piti ennen istua hiljaa. Mutta kun ruvettiin kilpailemaan löylynotosta, aukesivat myös kielenkannat. Suomalainen osaa lietsoa itseään ja kavereitaan yhä suurempaan uhoon: ”Heitä löylyy vaan, kyl kivek kestää!” (Nummi). ”Heitä miähen löyly, että kutinat lakkaa!” (Merikarvia). ”Lyäs löylyy, ettei pakkaine parveen pääse!” (Vihti). ”Heitäl löylyvä nin että silakka seinällä paistuu!” (Sysmä). ”Löylyvä vaaj jotta huonommat herää lattijalta!” (Alajärvi).

”Hullu niin kylypöö, jotta nahka lähtöö”, sanotaan Nurmossa. Tolkku pitäisi olla saunoessakin.