Oppijat ja toimijat

Suomen kielen rakenneominaisuuksiin kuuluu, että olemassa olevista sanoista voidaan muodostaa uusia sanoja erityisten johtimien avulla. Johtimilla on usein selvä merkitys: esimerkiksi in-johtimella voidaan ilmaista välinettä (soitin), kun taas -ja ilmaisee tekijää (soittaja), jne.

Joskus johdokseen tuntuu liittyvän myös vivahteita, esimerkiksi halveksuntaa. Kuten kielessä niin monet seikat, myös nämä sävyt ymmärretään vähän eri tavoin. Niinpä joku saattaa loukkaantua siitä, että häntä kutsutaan apuriksi, kun tämä sana toisen mielestä on vain neutraali apulaisen synonyymi. Molemmat ovat oikeassa, sillä apurille on kielessä kehittynyt kaksi merkitystä. Suomen kielen perussanakirja esittelee ensimmäisenä neutraalin merkityksen, jota kuvaa esimerkki muurarin apuri. Toinen merkitys on halventava, ja sitä edustava ilmaus miehitysvallan apurit voitaisiinkin korvata käyttämällä apurin tilalla yksiselitteisen halventavaa kätyri-sanaa. Yhteyden mukaan on vain osattava päätellä, kumpaa merkitystä tarkoitetaan.

Naisiin viittaavat feminiinijohdokset sellaiset kuin tanssijatar ja venakko jakavat myös mielipiteitä. Nykyisin vallitsevan näkemyksen mukaan ainakin ammattinimikkeiden olisi syytä olla ”sukupuolineutraaleja” eli sukupuoleen viittaamattomia. Monet tar-johdokset ovatkin yleiskielessä vanhentuneita, mutta eivät läheskään kaikki. Opettajatar on menneen maailman mieleen tuova sana (samoin kuin jokin everstinna), mutta vaikkapa laulajatar edelleen melko yleinen. Sanatyyppi on vahvoilla myös urheiluselostuksissa, joissa sekä lajeihin viittaavat nimikkeet (juoksijatar) että paikannimistä muodostetut sanat (ranskatar) ovat tavallisia.

Joskus johdoksia, kuten sanoja muutenkin, vaihdetaan uusiin, koska asioiden ja asenteiden uudistuessa sanatkin alkavat tuntua vanhentuneilta. Arvonalennusta ovat viime aikoina kokeneet mm. toipilas-, oppilas-tyyppiset sanat. Niihin on joidenkin mielestä latautunut passiivisuutta, joka ei sovi nykyajan henkeen. En tiedä, onko potilaista tullut toipujia, mutta oppilas on ainakin osittain korvautunut oppijalla. Tekijää ilmaiseva johdin -ja kuvaa kasvatustieteilijöiden mielestä paremmin nykyisiä oppimiskäsityksiä, joiden mukaan opetettava on aktiivisesti mukana oppimistapahtumassa, ei vain ota vastaan opetusta.

Kieli on 90-luvun aikana saanut myös uudissanan toimija. Sillä on ruvettu tarkoittamaan paitsi henkilöä, joka toimii, myös erilaisia yhteiskunnassa toimivia laitoksia ja yhteisöjä. Aikaisemmin näissä yhteyksissä on yleisesti käytetty sanaa vaikuttaja. Olisiko tuo sana yhdistynyt liikaa varsinaisiin vallankäyttäjiin? Pieni ja näennäisen vallaton kansalaisjärjestö voi sekin olla aktiivinen yhteiskunnallinen toimija.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.10.2000.