Pinssi, prinssi ja muffinssi

Tiedättekö, mikä on pinssi? Oikolukuohjelmani ei tiedä, vaan ehdottaa pinssin tilalle prinssiä ja punssia. Vuonna 1997 ilmestynyt CD-Perussanakirja tuntee pinssin eli rintamerkin mutta leimaa pinssi-sanan vielä arkiseksi. Uutisissa ja tiedotteissa pinssi on kuitenkin nykyisin tavallinen sana. Rintamerkistä puhutaan enää lähinnä vakavissa tai juhlallisissa yhteyksissä: sotaveteraanien hyväksi myydään edelleen rintamerkkejä eikä pinssejä.

Pinssi-sana saattaa pistää herkkään kielikorvaan muodostustapansa vuoksi. Englantia osaava huomaa, että suomen sanan pohjana on englannin kielen nuppineulaa ja monenlaisia muitakin neuloja merkitsevän sanan monikkomuoto pins eikä yksikkömuoto pin. Kun sana on lainattu suomeen, se on mukautettu suomen kieleen kahdentamalla monikon tunnus s ja lisäämällä loppuvokaali: pins > pinssi. Yksikkömuodosta pin taas on jo aiemmin päädytty sanaan pinni.

Pinssi ei ole muodostustavaltaan ainutlaatuinen. Pukeudumme shortseihin (tai sortseihin) emmekä ”shorteihin” ja kuuntelemme useammin Beatlesien kuin Beatlejen musiikkia.

Hiljattain tämän lehden yleisönosastossa paheksuttiin amerikkalaistyyppisten kahviloiden wrapseja, bagelseja ja cookieseja. Johdonmukaisempaa olisi kirjoittajan mielestä puhua wrapeista, bageleista ja cookieista. Myös Suomen kielen perussanakirja suosittelee muotoa muffini eikä muffinssi, ja muffineista leivontaohjeissa jo yleisesti puhutaankin.

Monikkopohjaisellekin lainaamiselle on perusteensa. Englannin kielen sana shorts merkitsee parillista vaatekappaletta ja esiintyy käytännöllisesti katsoen aina monikossa niin kuin monien musiikkiyhtyeidenkin nimet. Koska keittokirjan ohjeesta tulee useampi kuin yksi muffini tai cookie, englanninkielisen reseptin otsikko on monikollinen muffins tai cookies. Myös pinssejä saattaa omistajallaan olla puseron rinnus täynnä. Ei siis ole ihme, että monikkomuodossa usein esiintyvät sanat pyrkivät lainautumaan monikollisina.

Ellei osaa lainanantajakieltä, on mahdotonta päätellä, onko lainautunut muoto alun perin yksikkö vai monikko. Niinpä pinssi kuulostaa yhtä oikealta suomelta kuin vieraan kielen yksikkömuotoon pohjautuvat prinssi ja punssi.

Muiden vieraiden kielten taitajia meillä on paljon harvemmassa kuin englannin. Siksi useimmat eivät huomaa, että myös suomen sanat media, marakas (soittaa marakaseja) ja graffiti ’seinäpiirros tai -kirjoitus’ sisältävät lainanantajakielen monikon tunnuksen. Lähtökielten latinan, espanjan ja italian yksikkömuodot ovat medium, maraca ja graffito.

Sana voi siis lainautua myös monikkomuodossaan. Pinssin hyväksyttävyyttä puoltaa se, että yksikköön perustuva pinni on jo vakiintunut hiuspinnin merkitykseen. Jos kaipaa pinssin tilalle parempaa sanaa, sopii puhua rintamerkistä.

SALLI KANKAANPÄÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 9.5.2000.