”Meni ko jänkähä”

Jos raha on mennyt kuin Kankkulan kaivoon, on Kemijärvellä voitu sanoa: meni ko jänkähä. Kemijärven murteen jänkähä(n)-muoto vastaa tietenkin yleiskielen asua jänkään: peräpohjalaisille murteille kuten useimmille muillekin pohjalaismurteille on ominaista, että tietyissä taivutusmuodoissa ja sanoissa esiintyy h sellaisissa yhteyksissä, joissa sitä muun Suomen puheenparressa ei ole. Pohjalaismurteissa mennään jänkähän, jänkhän tai jänkhään, murrealueen eri osissa vähän eri tavoin. Näiden murteiden yhteisenä piirteenä kumminkin on se, että missään muissa jänkä-sanan sijamuodoissa ei h:ta esiinny. Sanotaan siis jänkä, jänkää jne. Moni näyttää luulevan, että sanan perusmuoto on murteessa ”jänkhä”. Joskus näyttää, että se on noussut jopa eräänlaiseksi peräpohjalaisen puheenparren tunnusmerkiksi. Tällaista jänkä-sanan asua ei kuitenkaan tavata missään murteessa. Sen käyttö kielii siis pohjoisen kielenparren tuntemuksen puutteesta. Peräpohjalainen sananparsi kuuluukin: ei tääläkhän senthän joka sanhan hootakhan panna. Muunmurteisen huomiota kiinnittävää h:ta esiintyy vain tietyissä murteen kieliopillisen järjestelmän mukaisissa paikoissa samaan tapaan kuin usein perinteisessä taiderunoudessakin (vierahat, rakkahin).

”Jänkhästä” puhuvien käsityksenä näyttää olevan, että peräpohjalaista murretta voi jäljitellä lisäämällä h:n satunnaisiin paikkoihin. Oikeastaan pohjalainen ei lisää h:ta yhtään minnekään: hän vain käyttää sellaista kieltä, jota seudulla on satoja vuosia puhuttu ja joka on tässä suhteessa historiallisesti alkuperäisemmällä kannalla kuin yleiskieli.

Muka savolainen on aavaa tasankomaisemaa luonnehtiva sanonta ”kaaheen laakee aakee”. Osin ilmaus on murteenmukainen: varsinkin pohjoissavolaisissa murteissa yleiskielen kauhea-sana kyllä olisi kaahee ja aukea-sana aakee. Mutta entä ”laakee”? Kun aakee-asu vastaa yleiskielen sanaa aukea, pitäisi ”laakee”-asun vastineena olla ”laukea”; tällaista sanaa ei kuitenkaan suomen yleiskielessä ole. Eräissä murteissa laukea kyllä esiintyy, mutta ei siellä, missä sanotaan kaahee ja aakee. – Yleiskielen laakea taas olisi Pohjois-Savossa luakee.

Murre ei ole vain hassuja sanoja tai yllättäviä äänteitä, vaan kokonainen kielellinen järjestelmä, jolla on kielioppinsa ja sanastonsa, ja siksi vieraan murteen jäljittely on vaikeaa, lähes mahdotonta. Muka humoristiseksi tarkoitettu näennäismurre voi ärsyttää ja jopa loukata murteen syntyperäistä puhujaa.

HEIKKI HURTTA

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.10.2001.