Voikukka, maitoheinä

Kevään ja alkukesän kukkijoista moni hehkuu keltaisin kukin. Yleisin ja tutuin niistä on voikukka, joka voi leväyttää mykerönsä auki aurinkoisimmilla seinustoilla jo huhtikuussa ja jatkaa kukkimistaan pitkälle syyskesään. Entisaikaan kukinnan alkua pidettiin Varsinais-Suomessa merkkinä aloittaa ohrankylvö; siitä nimi ohrankukkanen.

Voikukat eivät suinkaan kaikki ole samanlaisia, vaan eri lajeja on miltei lukemattomasti. Suomessakin niitä on tavattu ainakin viitisensataa. Suurin osa on maatalouden mukana kulkeutuneita rikkavoikukkia, jotka viihtyvät monilla ihmisen muokkaamilla mailla, kun taas alkuperäiset niittyjen, lehtojen ja rantojen luonnonlajit ovat taantuneet pikkuhiljaa.

Jos on voikukkien suku laaja, niin paljon kasville on annettu nimiäkin eri kielissä. Suomessa voikukka alkoi yleistyä 1800-luvun jälkipuoliskolla kasvioitten vaikutuksesta. Kotona oli tuttua kasvia ehkä kutsuttu keltakukaksi, siansilmäksi tai toukokukaksi, mutta koulu opetti toisin. Voikukka ei ollut mikään yksiselitteinen nimi, sillä vanhastaan laajalti Pohjanmaalla, Hämeessä ja Pohjois-Suomessa voikukkana tunnettiin niittyleinikki. Myös keltakukkaisia maitikoita ja keltanoita on voitu kutsua voikukiksi.

Nimitys viittaa paitsi kukan voin väriin myös siihen, että ”voikukkia” syöneiden lehmien maidosta kirnutusta voista uskottiin tulevan keltaisempaa ja parempaa. Varsinkin voikukkia ja maitikoita pidettiin lehmiä hyvin lypsättävinä kasveina, mistä kertovat niistä käytetyt nimet maitoheinä, maitokukka, piimäheinä ja piimäkukka. Maitikoiden suvun nimi onkin johdettu sanasta maito, ja samaan pohjautuu myös toisen yleisen kasvisuvun maitiaisten nimi. Nimitysten kirjoa ja vaihtuvuutta kuvaa sekin, että vielä Elias Lönnrot nimitti vuoden 1860 kasviossaan voikukkaa maitiaiseksi ja nykyistä maitiaista voikukaksi.

Vanha maitiaisnesteinen rohto- ja salaattikasvi on muissakin kielissä yhdistetty voihin. Virossa voikukka on sananmukaisesti voikukka, võilill. Ruotsissa nimenä oli ennen smörblomster ”voikukka”, mutta kasvionimeksi vakiintui sittemmin toinen, maskros. Nykyruotsin voihin viittaava smörblomma tarkoittaa niittyleinikkiä.

KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.6.2007.