Tytölle nimeksi Tarhina?

Antaisitko pojallesi nimeksi esimerkiksi Inehmo, Turso, Orja, Soidin, Peitsi tai Kuontalo? Entä kuinka sopisi tytölle nimeksi Sukkula tai Ahera, tai miltä kuulostaisi Sorma, Lupikko tai Ersja? Nimiä ei löydy Helsingin yliopiston virallisesta almanakasta, vaan nimikalenterista, jota Rauha Hammar -niminen henkilö julkaisi useana vuotena 1940-luvulla.

Hammar toimitti omaa nimipäiväalmanakkaa, koska halusi tarjota vaihtoehtoja tuolloin suosituille Erkeille, Ritvoille ja Anna-Maijoille. Hän pohti erityisesti nimien ”käsitesisältöä, sanasointua ja lausunnan poljentoa” ja ehdotti heimoveljeyden hengessä käyttöön otettavaksi muun muassa virolaisia, unkarilaisia ja turkkilaisia nimiä.

Osa Hammarin kalenterin uudisnimistä on jäänyt ehdotuksiksi, kuten alussa mainitut nimet, joita ei 1900-luvulla ole annettu kenellekään. Harvoin, mutta silti 1900-luvulla vähintään kerran etunimiksi on annettu esimerkiksi Vire, Kide, Jousi, Joutsen, Tuokko, Kontio, Salko, Hurma ja Hoiva.

Miten tämä rajoja rikkova nimikalenteri otettiin vastaan? Toisen laitoksen esipuheessa toimittaja toteaa, että ”kalenterini on joutunut, kuten odottaa saatoin, kunnioitettavan huomautushyökkäyksen kohteeksi”. Uusi laitos esipuheineen julkaistiin kuitenkin vuosittain, yhteensä seitsemän kertaa (1942–1949), lopuksi vielä kaikki kalenterit sisältävä laitos Valionimiä; näihin sisältyy yhteensä 7 000 eri ristimänimeä. Vuosien kuluessa nimiehdotukset kävivät yhä lennokkaammiksi – vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi pojannimistä Sanilo, Pamilo, Ujelo, Renko, Ata, Jiervo, Rouhto, Virvelö, Teikko, Talmo, Tomeri ja Tevote tai tytönnimistä Tuovle, Tarhina, Tiuhta, Ranka, Horva, Hoime, Apakko, Rievä ja Ehvä?

Kuka oli nimiä sepittänyt Rauha Hammar? Kalenterien esipuheissa Hammar kertoo opiskelleensa Berliinissä ja oleskelleensa niin Rivieralla, Istanbulissa kuin Unkarissakin. Helsingin yliopiston tiedenaisia esittelevät verkkosivut kertovat, että Rauha Hammar oli syntynyt Uudessakaupungissa vuonna 1878. Maanviljelijän tyttärelle sukukielet ja etunimet olivatkin vain harrastuksia: Hammar oli väitellyt lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Berliinissä vuonna 1910 ja oli ensimmäisiä suomalaisia naispuolisia lääketieteen tohtoreita. Hammarin erikoisalaa oli laulufysiologia, ja hän on julkaissut muun muassa oppikirjan Laulufysiologian perusteet (1938).

Valionimiä on erikoinen kirjalöytö, mutta sen kirjoittajan elämäntarina saattaisi osoittautua sitäkin mielenkiintoisemmaksi.

TIINA AALTO

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 24.9.2002.