Tuluskukkaropolitiikkaa
Kielitoimiston neuvontapuhelimeen soitti iäkäs kysyjä, joka valitti, että lehdissä on nykyään paljon sanoja, joita ei ymmärrä. Nyt hän oli törmännyt sanaan tuluskukkaro. Mikä se on?
Selitin, että kyseessä on aika vanha sana. Tuluskukkarossa säilytettiin tuluksia, entisaikaisia tulensytytysvälineitä, ”joiden sytytysraudalla sytytettiin kuiva taula palamaan”. Kun vielä olin lukenut sanakirjasta taulan merkityksen: ”taulakäävän sisuksesta tehty kuiva massa”, pääsin kysymään, mistä moinen sana oli löytynyt. Se oli kuulemma tämän lehden pääkirjoituksen otsikossa: ”Hoitotakuista kehittyi liian kallis tuluskukkaro”.
Hoitotakuut ja tuluskukkaro? Nyt oli neuvojakin neuvoton, sillä pääkirjoituksen lukemisen jälkeenkään ei otsikon ajatus oikein auennut. Veikkaanpa, ettemme olleet sinä päivänä ainoita Hesarin lukijoita, jotka jäivät äimistelemään kyseistä otsikkoa.
Kun myöhemmin ehdin tutkia asiaa lähemmin, huomasin, että tuluskukkaro on lyhyessä ajassa ponkaissut entisajan eränkävijän tarvekalusta nykypolitiikan iskusanaksi, jolla oppositio vähättelee hallituksen aikaansaannoksia: ”EU-puheenjohtajuudesta on syntymässä korkeintaan tuluskukkaro”; ”tasa-arvotupo kuihtui tuluskukkaroksi”. Tulos on siis jotain pientä ja mitätöntä suhteessa siihen käytettyyn rahaan ja vaivaan.
Mutta miksi juuri tuluskukkaro? Merkityksen tausta käy ilmi mm. seuraavista sitaateista: ”Voikin siis todeta vanhaa kansantarinaa mukaillen: ’Ei tullut Kataisen kankaasta takkia, tuli vain tuluskukkaro’.” ”Keskustan johdolle on kuntauudistuksessa käymässä juuri kuin kissalle takintekijänä; nyt vain vaarana on, ettei tule edes tuluskukkaroa.” ”Jos ei takkia tullut, tuli sentään nafti liivi, ainakin enemmän kuin tuluskukkaro.” – ”Kataisen tuluskukkaro” on jo melkeinpä fraasi.
Esimerkeistä nähdään, että tuluskukkaro liittyy kansansatuun kissasta, joka tekee hiirelle takkia: ei tullutkaan takkia, siispä tehdään liivi; vaan ei tullut liiviäkään, tuli pelkkä tuluskukkaro. Irrallaan tämän tarinan kehyksestä, niin kuin mainitussa pääkirjoituksen otsikossa oli, tuluskukkaroa on vaikea ymmärtää.
Ehkä oppositiopoliitikkojen perheissä on viime aikoina luettu ahkerasti Kirsi Kunnaksen viehättävää kirjaa Tiitiäisen tuluskukkaro (2000). Mistä muuten tämä sana olisi yhtäkkiä tullut esille? Vähän yllättävältä tosin tuntuu, että niin hauskan kuuloisesta sanasta kuin tuluskukkaro on kehittynyt poliittinen lyömäase. Mutta politiikka on peliä.
TARU KOLEHMAINEN