Samat sanat

Suomessa asuva ja täällä viestimiä seuraava ei huomaakaan, miten hän jatkuvasti oppii uusia sanoja luonnonmenetelmällä. Ne tulevat vastaan uutisissa ja lehdissä, seuraavat kotiin työpaikalta tai lasten mukana koulusta. Uudissanojen olemassaolosta ei ehkä ole lainkaan tietoinen, ennen kuin joskus pitempään vierailla mailla vietettyään tulee kotiin ja huomaa, ettei ymmärräkään kaikkea sitä, mistä nyt puhutaan, esimerkiksi, mitä tarkoittaa pussikalja. Täällä sen olisi voinut oppia kesän lehtijutuista, joissa on pohdittu katukuvan siistimistä muovipussit olutpulloja kilisten kuljeskelevista julkisilla paikoilla pussikaljoittelevista henkilöistä.

Toisaalta taas omasta maasta ja oman kielen piiristä poissa ollessaan saattaa huomata muutakin. Esimerkiksi sen, että oma kieli ei olekaan niin omaa kuin on tähän asti luullut. Kun selailee vieraskielistä iltapäivälehteä, monet sanat tuntuvat yllättävän tutuilta. Vieraskielisen uudissanakirjan lukeminen varmistaa, että globalisaatio eli maapalloistuminen on totta!

Me länsimaisen kulttuurin edustajat elämme yhdessä pienessä maailmassa, jonka elämäntapa ja käsitteet ovat niin yhteneväisiä, että niitä kuvaavat sanatkin ovat yhteisiä. Niinpä Euroopan eri laidoilla surffaillaan netissä ja syödään tacoja. Nuo sanat tunnistaa helposti lainoiksi, mutta lainoja ovat myös sellaiset käännökset kuin vaikkapa älykortti tai slangista jo uutisraportteihin yltänyt sohvaperuna, jolla tarkoitetaan passiivista, aikaansa lähinnä television ääressä löhöten viettävää henkilöä.

Viimeksi mainittu sana on lainattu amerikanenglannista, kuten niin moni muukin aikamme sana. Kansainvälisen uutiskynnyksen ylittävät maailmantapahtumat antavat sanoja myös muilta kielialueilta, niin että esimerkiksi veretöntä vallankumousta tarkoittava käsite samettivallankumous on lainattu tšekin kielestä.

Sanojen kierrätys ei kyllä ole mikään uusi ilmiö. Onhan samettikin kansainvälinen maailmansana, joka toisistaan niinkin kaukana olevissa kielissä kuin tšekissä ja suomessa on yhteinen, alun perin latinasta kotoisin oleva laina.

Latinasta on peräisin myös se aikamme sana, joka historian ja sivistyssanakirjojen rauhasta on nostettu jokapäiväiseen käyttöön niin meillä kuin muuallakin, nimittäin millennium. Se tarkoittaa tuhatvuotiskautta ja tuhatvuotisjuhlaa, ja sen taustalla ovat latinan sanat mille [= tuhat ] ja annus [= vuosi] ’tuhat vuotta’. Nyt millenniumilla viitataan lähestyvään vuosituhannen vaihteeseen. Millennium-ongelmat yhdistävät maailman ihmisiä siinä kuin millennium-juhlatkin, eikä monikaan palvelujen ja tavaroiden tuottaja tai mainostaja näytä selviytyvän 2000-luvulle ilman millennium-alkuisia yhdyssanoja.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 12.10.1999.