Tällä haavaa

Tällä haavaa merkitsee ’tällä erää, tällä kertaa, tällä hetkellä, juuri nyt’. Onko tämän ilmauksen haavalla jotain tekemistä ihon vioittumaa merkitsevän haava-sanan kanssa?

Alun perin haava on tarkoittanut iskua tai lyöntiä. Myöhemmin se on alkanut merkitä myös iskun jälkeä tai muuten ihoon tullutta vauriota. Tuttuja ovatkin pintahaavat, palohaavat, makuuhaavat, mahahaavat, säärihaavat.

Myös kasvin pinnassa oleva viilto tai repeämä voi olla haava. Mahlaa juoksutetaan koivun haavasta. Eräissä murteissa kuukin voi olla haavoilla. Kun aivan kuun vähenemisen alussa kuussa on pieni pimeä alue, sanotaan, että kuu on saanut haavan.

Sodassa vihollista voidaan haavoittaa ja tappiot lasketaan kaatuneina ja haavoittuneina. Sotajoukoissa haavoittuneita hoiti entisaikaan välskäri eli haavalääkäri tai haavuri. Välskäri juontuu ruotsin sanasta fältskär ja edelleen saksan sanasta feldscherer. Tämän jälkiosa on muodostettu leikkaamista, parran ajamista merkitsevästä verbistä scheren. Metsästykseen liittyy puolestaan termi haavakko, jolla tarkoitetaan metsästäjän haavoittamaa eläintä.

Sanaa haava käytetään usein myös kuvallisesti ilmaisemaan onnettomuuden tai vaikkapa loukkauksen mieleen jättämää kipeää muistoa. Sodan jättämät haavat ovat monesti mielessä, eivät ihossa, ja varomaton puhe voi repiä auki vanhat haavat. Myös haavoittaa-verbiä käytetään kuvallisesti, jolloin se tarkoittaa vahingoittamista. Skandaali voi haavoittaa paitsi yksittäistä ihmistä myös yritystä, lahjusskandaali voi haavoittaa jopa oikeusjärjestelmää.

Mikä siis on vastaus alussa esitettyyn kysymykseen? Sana haava ilmauksessa tällä haavaa on samaa alkuperää kuin ihon pinnan vioittumasta käytettävä haava. Iskua tarkoittavaa haava-sanaa on alettu käyttää paitsi merkityksessä ’iskun jälki’ myös merkityksessä ’kerta, tietty hetki, jolloin jotakin tapahtuu’. Jälkimmäinen merkitys tulee esille myös ilmauksissa sillä haavaa ’sillä kertaa, silloin’ ja yhtä haavaa ’yhdellä kertaa’, joka siis on alkuaan tarkoittanut ’yhdellä iskulla’.

                                                                                                                                               

PAULIINA PELTOKORPI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 20.5.2007.