Lukkarinrakkautta

Lukkari ja rakkaus näyttävät kummallisesti kietoutuvan yhteen. Sen lisäksi että puhutaan lukkarinrakkaudesta, kun tarkoitetaan erityistä, usein liiallista kiintymystä vaikkapa johonkin asiaan, on olemassa pari muutakin ilmausta, joissa mainitaan lukkari ja ainakin vihjataan myös rakkauteen.

Toinen ilmauksista liittyy kankaan kutomiseen. Eri puolilla maata on ollut tapana sanoa, että kutoja ”ottaa lukkarin viereensä yöksi” tai ”pääsee (tai joutuu) lukkarin viereen makaamaan”, jos kutominen ei aluksi oikein ota sujuakseen. Vaikka rakkaus ei sanonnassa esiinnykään, ilmaus kuitenkin sisältää selvän eroottisen vihjeen.

Todella kiihkeästä tunteesta on kyse vertauksessa ”rakastunut kuin lukkarin kissa”. Sanonta ei ole kovin yleinen mutta ei aivan harvinainenkaan.

Joudun nyt tuottamaan lukijalle pettymyksen. Esimerkkieni lukkarit eivät nimittäin millään lailla liity toisiinsa. Itse asiassa niissä ei viimeistä lukuun ottamatta ole kyse lukkarista ollenkaan. Rakkaudenkin laita on niin ja näin.

Kaikki kolme sanontaa ovat tulleet meille Ruotsista, mutta Ruotsissa niiden tiet eroavat. Lukkarinrakkaudella on ranskalainen esikuva – amour de clocher –, joka tarkoittaa kotiseudunrakkautta, jopa nurkkakuntaisuutta tai nurkkapatriotismia. Ruotsinnos – klockarkärlek – on siis virheellinen ja perustuu cloche-sanan väärään tulkintaan. Clocher ei merkitse lukkaria vaan joko kellotapulia tai kotiseutua, kotikylää.

Jonkinlainen sanaleikki on kyseessä, kun sanotaan, että hidas kutoja ”joutuu lukkarin viereen makaamaan”. Lukkari nimittäin tarkoittaa tässä kangaspuissa olevaa tukkia, jolle kangas kiertyy. Sen ruotsinkielisen esikuvan, sanan klockare tai klockarstock, on selitetty johtuvan siitä, että tukin päässä oleva lukituslaite sanoo tukin kiertyessä ”klock, klock”.

Todellisesta lukkarista ja intohimosta on siis kyse vain vertauksessa ”rakastunut kuin lukkarin kissa”. Vaikka kissavertauksia tunnetaan muuallakin – esimerkiksi Ranskassa ”amoreux comme un chat” (= rakastunut kuin kissa) ja Suomessa ”kuin kissa pistoksissa” –, juuri lukkarin kissaan liittyvä vertaus lienee alkuaan ruotsalainen.

Voi kuvitella, että jossakin Taalainmaalla on maaliskuisena kuutamoyönä istunut kivisen kirkkoaidan päällä lukkarin musta katti, klockarkatten, joka ympäristön harmiksi on kovaäänisesti ilmaissut rakkautensa tuskaa ja kaipuuta sillä hartaudella ja antaumuksella, johon vain lemmenkipeä kolli pystyy.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.2.1999.