Silkin ja satiinin tiet

Aito silkki, luonnonsilkki, oli ennen aina kallista ja käytössä ylellistä. Sitä on korvattu tekokuiduilla, ja silkiksi on arkikielessä sanottu myös muuta, silkkiä muistuttavaa materiaalia, tekosilkkiä. Alusvaatteissa on silkkitrikoo ollut tavallista, eivätkä toisen maailmansodan jälkeiset silkkisukat olleet nekään itämailta tuodusta langasta valmistettuja.

Silkin alkuperämaana pidetään yleisesti Kiinaa. Siellä on kasvatettu silkkiperhosten toukkia ja kudottu kankaita niiden koteloista tehdystä langasta jo tuhansia vuosia sitten. Kiinalaiset säilyttivät valmistuksen kauan yksinoikeutenaan, ja kauppatavarana silkkiä kuljetettiin karavaanitietä, joka sai nimen Silkkitie. Vähitellen silkin valmistus levisi lännemmäksi, ja Välimeren ympärille kehittyi useita silkin tuottaja- ja kutojamaita.

Espanjaan silkin toivat kauppaa käyvät arabit. Heiltä espanjalaiset saivat myös nimitykset aceituni eli setuni, jotka ovat muunnoksia arabiankielisestä nimestä Zaituunii. Arabit tarkoittavat sillä silkin lähtöpaikkaa, erästä Kiinan satamakaupunkia, jonka nimeä on kirjoitettu monella tapaa, mm. Tšinkiang ja Tseu-thung. Sieltä tuotiin kiiltäviä silkkikankaita, joiden kiilto johtuu osaksi kankaan sidoksesta. Ranskaksi tällaisen kiiltävän kankaan nimi on satin, ja samannimisenä se tuli Ruotsiin. Suomeen satiini saatiin ruotsin kielestä. Alun perin satiini ilmeisesti valmistettiin silkistä, mutta satiiniksi on sittemmin sanottu monia muitakin kiiltäviä kankaita, jotka on valmistettu samaan tapaan. Puhutaan satiinisidoksesta, joka on toiselta nimeltä pomsi(sidos), kansankielessä myös pompsi tai pomssi. Myös pomsia on käytetty usein etenkin puuvillaisen kankaan nimityksenä.

Sana silkki on sekin saatu ruotsista. Siitä, mitä kautta sana silke on saatu ruotsiin, ei olla yksimielisiä. Monissa eurooppalaisissa kielissä, mm. latinassa, kreikassa ja englannissa, silkin nimitys on todennäköisesti aasialaista perua. Venäjäkin on voinut olla välittäjäkielenä. Ruotsissa silke tarkoittaa etenkin silkkilankaa tai jotain muuta silkkimäistä ainetta. Silkkikankaan nimityksenä puolestaan on ruotsissa siden, joka on samaa latinalaista kantaa kuin saksan Seide ja ranskan soie.

Kolmaskin alun perin silkkisen kankaan nimi, sarssi, on saatu ruotsista. Se on ennen tarkoittanut ohutta, silkkiloimista ja villakuteista kangasta, myöhemmin tavallisesti puuvillaloimista puolivillaista kangasta. Sarssi-nimityksen pohjana on kreikasta latinaan lainattu sana, joka on johdos luultavasti kiinalaisia tarkoittavasta nimityksestä. Ruotsiin sana on saatu ranskan ja saksan välityksellä.

Kaupankäyntireitit ovat nykyään toiset, usein suoremmat. Niinpä kiinalainen maakunnan nimi Šantung on nyt aivan samanasuisena käytössä myös silkkikankaan nimessä šantung. Melko uutta täällä Pohjolassa on myös thaisilkki, jonka nimi viittaa Thaimaahan.

LEENA SARVAS

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 6.4.1999.