Suurellista elämää
Suurellinen ihminen on mahtaileva, mahtipontinen, pöyhkeä, suuruudenhullu, pompöösi. Myös talo, juhla, tarjoilu, suunnitelma tai vaikkapa lavashow voi olla suurellinen.
Sana suurellinen on sanakirjojen mukaan ollut olemassa jo ainakin 1800-luvun alussa. Se on kansanomainen Kaakkois-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja osassa Itä-Suomea. Kantana on adjektiivi suuri, samoin kuin esimerkiksi äärellinen-sanan kantana on ääri ja todellinen-sanan kantana tosi.
1980-luvun alkupuolella oikeakielisyysoppaisiin alkoi ilmestyä huomautuksia virheellisestä muodosta suureellinen. Johdos suureellinen on kyllä oikea silloin, kun se on muodostettu matematiikan termistä suure.
Virheellisenä pidettävä suureellinen-muoto elää kuitenkin kielessä. Jopa joissakin lehdissä esiintyy enemmän suureellinen-muotoja kuin norminmukaisia suurellinen‑muotoja.
Aikoinaan muutamat
ankarat oikeakielisyysmiehet vastustivat sanaa oleellinen, koska se ei ole säännönmukainen muodoste;
säännönmukainen on esimerkiksi samaa tarkoittava olennainen (kantasana olenta).
Vuosisadan alkupuolella ruvettiin virastoissa ja muuallakin käyttämään sanaa oheellinen (= ohessa oleva, oheen
liitetty), jonka tosin sittemmin on korvannut lyhempi oheinen. Myöskään oheellinen
ei perustu säännönmukaiseen johtosuhteeseen, vaan nojautuu illatiiviin oheen; säännöllinen muodoste olisi ohellinen. Niinpä muuan virhettä
kauhistellut kielimies esitti vuonna 1923 Virittäjä-lehdessä, että sellaista
virkamiestä, joka kirjoittaa oheellisen
kahdella – täsmällisesti laskettuna kolmella – e:llä, pitää sakottaa vähintään kuukauden palkan menetyksellä.
Suureellinen-muotoa pidetään siis epäsäännöllisyytensä vuoksi virheellisenä. Virheen käsite ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan osa ”virheistä” on suhteellisia. Uudet sanat perustuvat aina olemassa oleviin malleihin, ja olemassa olevat sanat voivat puolestaan vaikuttaa toisiinsa yhtäläistävästi.
Sitkeä virhe saattaa olla merkki kielenkäyttäjän kovakalloisuudesta tai laiskuudesta opetella läksynsä. Mutta se voi olla oire muustakin. Suureellinen perustuu sellaisten sanojen malliin, joiden kantasana on ee-vartaloinen: aiheellinen (kantana aihe: aihee-n ), ihmeellinen, kiireellinen, oireellinen, terveellinen, valheellinen jne. ”Virhemuodolla” on vahva malli, joten se on kielen kannalta looginen. Sitä paitsi suureellinen ei välttämättä kielitajussa yhdisty suuri-sanaan, vaan se voidaan tajuta jakamattomaksi kokonaisuudeksi.
Kielikäsitykset ovat sidoksissa aikaansa. Nykypäivän kielenhuoltajat eivät suunnittele rangaistuksia suureellinen-muodon käyttäjille. Vaikka sitä nyt pidetään yleiskielessä virheellisenä, ei ole mahdotonta, että normi joskus muuttuu.
MAIJA LÄNSIMÄKI